.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Lapsen virkttu villatakki










Mitäpä mamma ei tekisi....
Niin teki taaskin..

Onskuli-ponskulille villatakin virkkaamalla.
Rinnassa on öykkyli-möykkyli, sammakon sukulainen.

Itse takki on virkattu Novitan Nallesta löysillä pylväillä.
Ohjetta ei tuttuun tapaan ollut, hatusta vetäisin suurinpiirtein mittojen mukaan melkein kolmivuotiaalle.

Tänään vietettiin myöhästyneitä Oonan ja enomiehen nimppareita 
( olivat jo tammikuussa).



Tein vielä viemisiksi Ystävänpäivämuffinseja.
Mikäpä oli meidän kahvitellessa.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Perussukat



Sukat on kivoja ja nopeita tehdä.
Ainakin tälläiset perussukat.

Kätköistä kaivelin Seiskaveikkaa ja Jussi sukkalankaa.
Niistä syntyi mukavat raitasukat.

Pojalle oli tarkoitus tehdä, mutta tuohan taisi katsoa mua vähän himmeästi, kun totesi, "että eihän hän mitään villasukkia pysty jalassa pitämään".

Ja ymmärrän poikaa.
Samasta puusta ollaan kaikki veistetty. Minun isästä lähtien, joka ei talvellakaan tainnut edes hanskoja pitää. Harvemmin.

Sama "kuuma veri" virtaa vissiin meissä kaikissa.
Minäkin heitän sukat pois jalasta talvellakin, viimeistään siinä vaiheessa kun kotio tulen.

Mutta kun kaikki tossut ja sukat on vaan niiiiin ihania, niin puoli pakolla yritän niitä aina välillä jalassa pitää.

Kauhulla luen myös juttuja, miten toiset nukkuvat villasukat jalassa.
Minä sulaisin siihen paikkaan...

Nämä sukat menikin sitten tyttären avokille.
Tuli hyvät kalasaapas sukat hänelle.
Onneksi on edes joku joka pystyy villasukkia käyttämään.

Ja toki aion niitä edelleenkin tehdä.
Pidetään sitten sen verran kuin kyetään.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Nuken kantokoppa





Noora lähetti linkin Paapoon virkattuun nuken koppaan.
Hetken käänsin ja väänsin ja totesin, että en edelleenkään osaa mitään ohjeesta virkata.
Kuvallisesta kyllä.
Mutta ikipäivänä en näitä sanallisia ohjeita ole osannut tulkita.
Ja silti virkkuukoukku minulla on kädessä keikkunut jo yli 40 vuotta.

No.
Kuvasta mallia, jotta minkä näköinen pitäisi lopputuloksen olla ja koukku sauhuamaan.

Trikookudetta löytyikin kotoa ja juuri oikean väristä.
Kuteet olen kai aina ostanut Someron Langasta, sieltä on tämäkin.

Lopputulokseen olen tyytyväinen . Kori on oikein tukeva.
Ja tänään jo otettu käyttöönkin.
Oona nukutti nukkensa sinne heti kun korin vein.




tiistai 2. helmikuuta 2016

Kesällä kerran

Aamulla kun oli jälleen maa lumen peitossa sydän hyppi muutaman ylimääräisen kierroksen.
   -Koirapojan kanssa rakastetaan molemmat lunta yli kaiken.

Tänään on varmaan aika tehdä postaus, joka täyttyy kuvista.

Pääsin vihdoin heinäkuussa muuttamaan.
Sitä ennen oli pakko hieman päivittää asuntoa 80-/90-luvulta tähän päivään.

Rahatilanne huomioon ottaen, pysyttelin pintojen maltillisessa kohennuksessa.
Mutta onneksi tein tuon ennen tavaroiden tänne siirtoa. Sillä en varmaan täysipäisenä noissa täällä vallinneissa olosuhteissa/väreissä olisi selvinnyt.......  :O)
Lattiat vielä ovat yksi koetinkivi hermoilleni...Mutta kaipa ne tuossa menee...



Makuuhuoneessa lähdettiin tästä.
Joka huoneessa oli tuon 80-/90-luvun tyylin mukaan maalattu seinät puoleen väliin imelän värisiksi ja yläosat valkoisiksi.
Patteritkin olivat saaneet tämän imelän värin pintaansa.



Tapetithan täällä ovat lasikuitutapetteja. Niitä en poistanut, maalasin vain päältä.
Mutta joka huoneessa oli tuo paperinen boordinauha värinvaihdon päällä.....
Ja se olikin yksi penteleen kökkö saada irti siten, että lasikuitutapetti ei menisi pahasti rikki.


 Makkarin harmaa seinä kertaalleen maalattuna.



Ja makuuhuone valmiina.



Olohuoneessa oli kananpojan keltaista..... KÄÄK.
Huomaa, patteritkin.....  :O)
Ollut varmaan tyylikäs aikoinaan.



Olohuoneen tapetista, jossa pintastruktuuri oli hivenen erilainen, tuo boordi lähtikin helpommin kuin makkarista. 


Mulla oli  myös pikkuapulainen.
Joka kyllä valitettavasti ehti tulla maalinkäryistä huonovointiseksi, enkä enää uskaltanut remppakaveria mukaani ottaa.





Olohuoneen ilmekin rauhoittua kummasti, harmaalla ja valkoisella.
Maali tekee kyllä ihmeitä ja pienellä vaivalla.



Eikä toki pattereitakaan voinut keltaiseksi jättää.



Keittiötä ja eteistä hallitsi tämä mäntypaneeli.
Minä olen niin kurja, etten alkuunkaan voi sietää näitä vaaleita puunsävyjä.


Keittiökin muuntui harmaa-valkoiseksi.



Varmaan kaikkein järkyttävin oli tuleva työhuoneeni, joka oli jossain vaiheessa palvellut lastenhuoneena.
Iskevä sininen, joka meinasi hyökätä suorastaan päälle.



Tämän huoneen boordien kanssa ongelmia ei syntynytkään....
Ne kun olivat tarraa, joka oli vain hepposesti lasikuitutapetin päällä kiinni....Tosin tarraboordin alta löytyi ylläri...
Tämäkin huone oli alunalkaen ollut valko-oranssi ja tuonirtirevityn paperiboordin jäänteitä löytyi ,melko pahasti teippiboordin alta...
    -Että sillälailla jotkut pintaremonttia tekee...... :O)


Nyt on minulla myös valoisa työhuone.

Eteiseen oli joku valopää laittanut normaalia eteiskaapistoa vastapäätä samanlaisen ison kaappikommuunin.
Eteinen oli TOOOSI ahdas...Oikeastaan tästä kohtaa vain pelkkä ulko-oven levyinen käytävä.
Nyt on onneksi irtokaapisto siirrettynä työhuoneeseeni, jossa se palveleekin tarkoitustaan paremmin.

Ja eteinenhän on myös kokonaan paneloitu. Paneelista itsessään( olkoonkin vanhanaikainen juttu) tykkään kovastikin....
Mutta valkoisena...
Sellainen se nyt onkin.



Vessa olikin sitten ainoa paikka, mikä oli valmiiksi laitettu, eikä sille tarvinnut tehdä mitään.

Täällä sitä on nyt aika tarkkaan puoli vuotta luurailtu....
Tavarat ovat löytäneet vihdoin paikkansa ja kotia alkanut taas tuntua kodilta.