.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Pöllöpipa murulle







Aina tulee paljon samanlaisia kuvia postaukseen. Minulla on tämä ikuinen "päättämättömyysongelma", mikä olisi se paras kuva.
Riita halki ja laitetaan kaikki paikasta taistelevat esille.

Jotakin ihan omaan käyttöön. Tai rakkaallee Onskulille.
Tämä on oikeastaan nimpparilahja, joka oli jo 21 pvä, mutta sunnuntai on meillä vasta juhlinta päivä.
Enomies viettää samalla omaa nimpparia, joten molemmat kakutellaan samalla.

Ohje on sama, jolla näitä  enemmänkin olen virkkaillut.
Lankana Novitan Isoveli.





torstai 23. tammikuuta 2014

5-vuotis synttärit






Meillä oli tänään synttärisankari.
Mamman nelijalkainen silmäterä, Kapsu, koirapoika täytti tänään jo viisi vuotta.
Paljon on näihin vuosiimme mahtunut, iloa, surua, kaikkea.
Yhteistä taivalta on taivallettu eteenpäin.
Tämän parempaa koirapoikaa en itselleni olisi koskaan osannut toivoa, mitä Kaapo on.
                             Onnea Kaapo!



maanantai 20. tammikuuta 2014

Vanhoja kuvia


Työkopperoa tänään möyhin ja pöyhin..... ;O)
Löysin, tai tiesinhän minä niiden olemassaolon.
Ison kasan piirroksia.
Tämänkin pikaluonnoksen vanhasta opiskelukaverista ja hirveintä tässä on se, että piirros on tasan 30:n vuoden takaa.

Mutta miksi tämän tiedon täällä jaan?
Ehkäpä siksi, että jo pitkään on mieleni sopukoissa, haluna siintänyt vanhojen piirustustarvikkeiden esiin kaivaminen.
Tekisi niin mieli yrittää, vaikken koskaan mikään taituri ole ollutkaan, vaikka paljon olenkin käsistäni tuotoksia suoltanut.
Mutta,mutta mistä se aika siihen?



sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Virkatut aikuisen lapaset




Kaksi kuvaa... Ja huomaan nyt vasta ne tänne ladattuani, että kumpikin melkein samasta kuvakulmasta.
Vaan olkoon. 
Eipä noissa lapasissa niin kovin montaa kuvakulmaa olekaan.

Nämä ovat minulle, ihan itselle. 
Siltikin, vaikkeivat lainkaan taida tämän hetken värityksiini sopia.
Tähän asti aikuisten lapaset olen aina virkannut pylväillä, nämä tekevät siitä poikkeuksen, sillä olen työstämiseen käyttänyt pelkästään kiinteitäsilmukoita.
Vielä "omasta päästä" mielivaltaiset kukat päälle ja koristepitsit varrensuihin, niin hyvä tuli.

Lankana käytin vanhaa varastosta löytynyttä Novitan Puroa ja kukissa Novitan Floricaa.
Osaa ihan sanoa, liekö työni useinmiten syntyneet Novitan langoista, koska niitä sattuu melkeinpä joka nurkkapuodistakin löytymään.. Vaiko siksi, että yksinkertaisesti olen Novitan lankoihin mieltynyt.
Niistä on hyvä sekä neuloa, että virkata.

Edelleen pakkanen paukkuu nurkissa, mutta toki maailmakin näyttää kauniimmalta sen johdosta. Kun maassa on vieläpä vähän lunta, voiko hienompaa olla. Sitä toki toivoisin enemmänkin, paljonkin enemmänkin olisi tervetullut.


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kerta kiellon päälle.... Sukat...



Eikä sekään riitä.
Vieläpä kahteen kertaan.
Minä se näemmä en saa jatkumoa katkaistua, kun kerran aloitan.
Mutta sen lupaan...
Nämä on nyt viimeiset parit....
Tälle talvelle.


Vihreät junasukat Onskulille.

Ja vaaleanpunaiset samanlaiset.


Näitä on niin kovin mukava tehdä.
Ovat nopeita. Saa äkkiä valmista.
Mutta ehkä kuitenkin seuraavaksi valmistuu jo jotakin muuta.

Alan olla tuskaista tuskaisampi.
Tämä jatkunut pimeys alkaa ahdistaa.
Väsytä minua ei, ihme kumma.
Mutta laiskottaa.
Ja ketuttaa niin kovasti jatkuva koiran ja lattioiden pesu.
Tämän kun pahimmillaan tekee viidesti päivässä alkaa ruuvi jo kiristyä rauhallisemmankin päässä.
(Ja minähän en edes ole rauhallinen, lienenkö koskaan ollutkaan.)


maanantai 6. tammikuuta 2014

Jäähyväiset tälle joululle...... Ja uusi VAAKA




On kai aika sanoa hyvästit tälle eletylle joululle.
Tänään purin viimeiset koristeet paikoiltaan.
Kuusi pakettiin.
Valot pois ulkoa ja ikkunoista.




 Hieman säälitti iltalenkillä.
Olivathan nuo naapurien ulko-ja ikkunavalot niin kauniita tuolla pilkkopimeässä.
Mutta minun jouluni päättyy Loppiaiseen.



Meillä oli pääsääntöisesti valkoinen joulu.
Koristelun suhteen.
Mutta jotakin punaistakin sentään vielä löytyi esille laitettavaksi.









Sitten tämä uusin aarteeni.
Ennen joulua jo tämän yhdeltä vakikirppariltani poimin matkaani.
Viisi euroa ei ollut paha hinta.
Sen maksoi ihan mielellään.





Uusi vaaka pääsi kaveriksi tälle aiemmin äidiltä saadulle:






lauantai 4. tammikuuta 2014

Ja junasukkaa pukkaa



Tämä mammahan innostui näistä junasukista enemmänkin... ja näitähän nyt pukkaa vähän eri väreissä.

Ja mikäs on pukatessa, sillä käyttöä riittää. 
Onskuli-ponskuli, mamman kulta kun pitää too...osi paljon villasukkia jalassa....
Ehkäpä ei sitten enää sentään kesällä..... :O)

Ihan omituinen taas tämä vuodenvaihde ollut. Tuntuu, että kokoajan on joku vapaa, pyhä jne.
Viikot on ihan rikkinäisiä.
Alkaa laiskottaa.... Somastikin.

Kuraa riittää ja hermoja kiristää.
Kolmasti päivässä kun lakaiset ja luuttuat lattiat.
Ei auta, vaikka koirapojalla on kurapuku päällä.
Olenkin uhannut, että teen tuolle tossut jalkaan.
En vaan ole keksinyt millaiset.
Vettä ei saisi päästää läpi, lillumaan tassujen väliin.
Eikä kuraakan lävitse.
Tämäpä vasta ropleema.
Mietitään sitä nyt jokunen tovi.


torstai 2. tammikuuta 2014

Suojapussit



Nämä purkit ovat mielestäni kaivanneet jo kauan jotakin ympärilleen.
Jouluaaton aattona kaiken muun kiireen keskellä päätin pika pikaa surauttaa niille suojukset.
Ihan vain siksi, että mieleni oli tympääntynyt purkkien kyljessä nököttäviin kukkakuvioihin.
Tahdoin jotakin hillitympää.
Purkit kun ovat muuten ihan passelit tarkoituksiinsa.

Tälläiset surauttaa hetkessä.
Mutta jokunen tovi enemmän toki meni siihen, 
että huomasin mokanneeni...... :O)
Sanotaanko, että viikon päivät.
Olinkin äkkiseltään ommellut toisen reunapitsin nurjalle puolelle.
Ehkä vielä vaihdan sen.
Ehkä en.
Vaihdan, kun se rupeaa liiaksi häiritsemään.

Jaa...
Mitäkö näissä purnukoissa säilytän?
Eteisen pikkulipastollahan nämä nököttää.
Toinen sisältää Kaapon nameja.
Tuosta on mukava lenkille kahmaista niitä mukaan.
Ja toinen on tungettu täynnä heijastimia.
Tuiki tarpeellista siis kummassakin.



keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vanha kynttelikkö



Oma vanha kynttelikkö, joka mielestäni on oikeastaan aina ollut melkoisen nätti. 
Minun näköinen. 
Minun oloinen.
Sellainen aina esillä pidettävä.

Mutta.....
Jotenkin se ajan saatossa oli jäänyt jonnekin sinne 80-90-luvulle, 
jälkeenjäänyt kapistus. Joten on saanut viime ajat nököttää kaapissa.

Esillehän tuo oli saatava.
En mitään suurta tai kummallista sen eteen tulisi tekemään, mutta jotain kuitenkin.

Lopulta siitä tuli aika RAASU. Ihan liian paksua maalia se sai pintaansa. 
Ihan liian raalla kädellä vedeltyä. 
Paakkuja, klönttejä, juovia.

Mutta sellainen se saa olla. 
Ilman siloittelua tai sen kummempaa selittelyä.
Vähän on kuin elämäni.



Ja tiettekös....
Minä tykkään nyt tästä.

Bloggailut on viime aikoina jääneet melkoisen vähiin.
Yksi ja kaikkein suurin syy on varmaan ollut tämä lapsenkengissä ollut nettiyhteyteni.
Olen keväisestä muutosta asti yrittäny tulla toimeen nettitikullani.
Tapellut, taistellut, kironnut ja manannut.
Silkkaa laiskuuttani en jaksanut selvittää, missä mättää.
Nyt kun syksyllä tähän työpisteelle "ilmaantui" tämä 24" uusi, hieno pöytäkonekin, joka toimii kuin unelma, olisi luullut nettityöskentelynkin luistavan...
Mutta kun ei, niin ei.
Muutama viikko sitte vasta sain aikaiseksi soittaa Saunalahteen ja syykin selvisi.
"Katvealuetta, eikä ainakaaan seuraavan puolen vuoden suunnitelmissa näy, että mitään sen eteen oltaisiin tekemässä"...
Ja melkein keskellä kaupunkia.. Ei voi olla totta... Sanon ma!!!

No...
Varmaan jo ensiviikolla helpottaa...
Oli sitten käytävä ottamassa taas vain tuo vanha vakaa laajakaista.
Odottelen täällä yhdistämistä....