.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Anri eri kivillä



Eilisessä Ruokavatapahtumassa oli myynnissä Anria myös näillä erilaisilla kivillä.
Ei tosin mikään kovin kummoinen myyntipäivä ollut tuo eilinen.
Pääsi sentään omilleen ja hieman edes voiton puolelle, kun kaikki kulut laskee pois...ihme.
Mutta tuollaisilla päivillä jos pitäis elää..... :O(

Mietin, että minulla ei vaan ole oikeanlaista tuotetta.
Tosin, vaikutti siltä, ettei eilinen päivä ollut oikein kellekään myynnillisesti mikään lottovoitto.
No, niin tai näin, tulipahan tuokin taas nähtyä ja tästä jatketaan normi puurtamista...
Kunhan vaan jaksaisi.
Väsymys on vallannut alaa...siis minussa..... ;O)
Minusta on tullut valittava, nariseva ja nirisevä vanha noita nokinenä....Eulaalisa Kenkkus Kankkunen....

Ei en minä juomaan ole ruvennut.......Pois se minusta, edelleenkään en käytä ilolientä oikeastaan lainkaan.......... ;O)
Tai no, olen tänä vuonna yhden siiderin juonut, pakko tunnustaa.

Äiti on saatu onnellisesti Siiri-kisumisun kanssa muutettua keskustaan..... 
Talolla pitää vielä käydä tyhjentämässä muutamia ( lue:Monta auto reissua....) MINUN romuja pois.
Onneksi mökki säilyy sentään perhepiirissä.
Oma muutto onkin sitten asia erikseen, mutta kaipa tästä kesään mennessä selvitään.
Eipä tosin tarvitse ihmetellä, mistä minun väsymykseni johtuu...
On näissä ollu ja tulee olemaan hässäkkää taas kerrakseen , kun vielä elantonsakin tässä välissä pitää jollain konstilla keretä hoitamaan.



keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Anri





ANRI on pikkuriikkisen korutehtaamoni uusin tulokas.
Anri on söpönen söpöstely juttu, mutta samalla voimakkaan puhutteleva ykisnkertaisella muodollaan.

Anri on kierrätettyä nahkaa, helmiä ja hopeitua korumetallia.
Korvakorujen koukut on kirurginterästä ja kaulakorussa on mahdollisuus hieman säädellä ketjun pituutta.






On pakko tunnustaa, että kärsin kovasti.
Tuntuu, että aina on niin kiire, enkä ehdi harrastaa minulle niin rakasta asiaa.....
Toisten bloggaajien päivitysten kommentointia ja lukemista.
Tuntuu, kuin päivästä puuttuisi jotakin, kun tuo joka aamuinen rituaali on juuri tällä hetkellä taas minimissään.

Mutta elän toivossa.
Toivossa siitä, että saan elämäni taas palautettua sen verran tasapainoon, että ehdin tehdä minulle tärkeitä asioita.

Ei....
Ei täällä mitään kovin mullistavaa ole taphtunut, että sen suhteen olisin epätasapainossa.
Nämä muuttorulijansit ja kiire töiden tekemisen kanssa vaan...
Jollain lailla, en osaa järjestellä päivärytmiäni sellaiseksi, että ehtisin ilman sitä kuuluisaa Ressiä tekemään kaiken, mitä pitäisi.
Kyllä tämä taas tästä.... Kevät paukuttelee jo oven takana.
 

torstai 14. maaliskuuta 2013

Helmiina on kierrätettyä nahkaa






Vihdoin se on valmis; Helmiina.
Jospa kirjoitan, että kuukausien, tai totuuden, joka oikeastaan on, että vuosien, synnytystyö on vihdoin tässä valmiina.

Ja jos kerron se oikean totuuden, niin Helmiinan synnytystyö oli enemmän kuin pitkällinen prosessi.
Sillä Helmiina sai alkunsa eräänä kosteana elokuun iltana.
Juuri silloin, kun elämäni oli rankimmillaan.

Helmiinasta piti tulla yritykseni ensimmäinen tuote.
Olin käynyt elinkeinoasiamiehen kanssa läpi pari kuukautta yritykseni rakentamista ja sitten kaikki romahti.
Tuli ero, meni koti, minulta meni oikeastaan koko omaisuus, jäljelle ei jäänyt kuin velkaa, pelko ja loputon tyhjyys. Eikä minkäänlaista mahdollisuutta aloittaa muutama vuosi aiemmin lopettamani yritystoimintaa uudelleen. En uskaltanut.
Helmiinakin kuopattiin.

Helmiina ei silloin vielä ollut Helmiina, oli vain "korusarja".

Helmiina sai lopulta nimensä viime syksynä, kun vienosti tiedustelin vanhalta työkaverilta, saako tyttärensä nimeä lainata käyttööni.
Nimi oli minusta niin uniikki, että halusin saada luvan sen käyttöön ottoon.

Lopullisen muotonsa Helmiina sai vasta tänään, yli kolme ja puoli vuotta sen jälkeen, kun se oli ajatukseni vallannut.

Tässä Helmiina nyt on vihdoin valmiina. Kierrätettyä nahkaa, helmiä ja hopeoitua,nikkelivapaata korumetallia.

Helmiina tulee verkkokauppaan, mutta sitä ennen se pääsee esittäytymään paikallisessa Ruokavatapahtumassa, reilu viikon kuluttua.

Meillä on suuri suru!
Rakas pikku Sirppaliisa, Siiri kisunen on vakavasti sairas.
Molemmat kissat ovat jo muuttaneetkin aiemmin minun luotani pois, vanhempi, Petteri-Herra, 10v. lähti esikoisen matkaan ja Sirppaliisa 8v jäi äidille 1,5 vuotta sitten.

Edellis päivänä Siirille tehtiin laajat tutkimukset, röntgenit, verikokeet jne.
Siirillä paljastui munuais-sairaus, joka ei parane.
Koko eilisen päivän Siiri oli eläinlääkärissä nesteytyksessä/tiputuksessa.
Tänään Siiri on ollut pirtsakammalla mielellä ihan selkeästi.
Kontrolliverikokeet on noin kolmen viikon kuluttua, jotta näkee mihin suuntaan munuaisarvot alkavat kehittyä.



sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Vakava tilanne




Alkaakohan tämä olla jo vakavakin tilanne, kun ei huvita.
"Onks siis pakko, ellei tahdo.....?"

Kun tietää, että on pakko, niin minua ei silloin koskaan huvita.
Ja nyt olisi taas pakko vetää loppuriuhtaisut pääsiäismyyjäisiä varten.... Kaksi viikkoa aikaa ja minä täällä taas tapani mukaan pyörin ympyrää.

Laitoin sitten kynnetkin aamulla, kun ei huvittanut tarttua hommiin.
Totta, himoitsen niin rakennekynsiä... En raaski otta.... Tein sitten omille, mitä tehtävissä oli...... ;O)

Tasan kaksi kertaa minulla on moiset olleet ja kummallakin kerralla sain käydä muutamaan otteeseen uusinnassa, kun tällä touhottamisella, eivät pysyneet matkassani kovinkana kauaa.

Huomenna olisi tarkoitus mennä hakemaan ne uudet kakkulat.
Sitten taas jos näkisi paremmin, mitä tekee. Nyt alkaa olla sellaista hakuammuntaa aina välillä, että ihme, ettei enempää virheitä ole sattunut.

Jaa, niin ja juu, on täällä lankapallukoitakin taas pyöritelty.
Tälläkertaa hieman kepeämmissä, keväisissä väreissä.

Nyt on kai pakko lähteä päättelemään noita virkattuja lippiksiä, kai kolmisenkymmentä niitä tuolla odottelee viimeistelyä vaille.






torstai 7. maaliskuuta 2013

Tyyny....sotasilla......Tai vaan sulostamaan...



En oikeastaan tiedä, olisiko pitänyt loukkaantua, vaiko ottaa se kohteliaisuutena......
Mutta äiti tokaisi jälleen kerran eilen, että "mikseiköhän susta tullut pappia, kun oot niin ahne....."
Anteeksi nyt vaan kaikki pappiskoulutuksen hankkineet, mutta lausahdus mitä ilmeisemmin liittyi entisajan yleisesti tunnettuihin vitseihin, sen aikaisten pappien ahneudesta.

Miten tämä sitten liittyy minuun?
No, kun tässä käy joka kerta niin, että äiti yrittää heittää jotakin pois, niin minä huutelen "kurkku suorana", että " et kai sitä meinaa hävittää...oot luvannut sen mulle....." Tai "minä otan sen....."

Niin kävi taas eilenkin.
Nämä neljä tyynyä pelastin taas äidin tuhovietiltä.

Kaksi ylintä ovat äidin joskus 50-60-luvulla tekemät ja kirjailemat...
Siis eihän sellaisia voi hävittää?
Vaikka ne eivät sovi alkuunkaan meidän sisustukseen, niin hällä väliä...Talteen ne silti poimin.

Ja kaksi alinta pyöreää,, ovat minun ihan itseni tekemät.
Omin pikku kätösin virkatut liinat ja lakanakankaasta ompelemat tyynyt......Nämä olen tehnyt varmaan joskus 15-16 vuotiaana...siis 70-luvun lopulla.
Eihän niitäkään voi hävittää?

Kyllä minä sen itsekin myönnän, että olen ahne.
Ahne tavarasta.
Ja myönnän, että hulluuttahan tämä ahneus on.
Varsinkin, kun minulla on tämä jatkuva muuttokärpäsen puraisu takapuolessa...Silkkaa hulluutta.....

Tänään ollaan jo torstaissa. Kamalaa liukua etenee viikot. Tiistaina piti olla oikeudessa, mutta se peruuntui. Oikeastaan olisi ollut kiva päästä katsomaan miltä näyttää tuollainen naisolio, jolla on häpyä moisia kamaluuksia mennä keksimään ja sepittelmään.
Joskus sitä ei vaan jaksa ymmärtää minkälaisessa maialmassa me elämme. Tämäkin tapaus on melkoinen, yrittänyt jo aiemmin aiheuttaa samaa vahinkoa toiselle henkilölle.

Miksihän  joillakuilla meistä on niin katkera mieli, että tuhotakseen toisen pitää keksiä jos jonkinlaisia valheita?

No, olen minä paraskin sanomaan, sillä en itsekään ole mikään helppo ihminen, mutta valehtelemaan en ole vielä tähän ikään mennessä oppinut, tai kieroilemaan kanssaihmisiä tuhotakseni.
Totta taitaa olla se, että ne lapsuudessa opitut toimintamallit kyllä kantaa ja kulkee meissä jokaisessa hamaan loppuun asti...

Aurinko paistaa ja tiedättekö.....
En taida suoda tänään pienintäkään ajatusta, tai edes ajatuksenpoikasta työn teolle...... ;O)









perjantai 1. maaliskuuta 2013

Perjantain iloiset Ilonat


















Tämä perjantai jatkukoon näiden neljän uuden Ilonanesittelyllä.
Lupaan seuraavaksi postata jotakin muuta,
kuin huovutettua Ilonaa.... ;O)

Viikonloppu on tiedossa hulinaa täynnä.
Leffateatteriin odottaisin tulevaksi elokuvaa 8 pallo, mutta...... Juuri äsken tarkistin, että se tulee täällä vasta 8.3 ohjelmistoon, joten ei pääse vielä sitä tuijottamaan.
Ollankin nyt käyty melkeinpä kaikki Suomalaiset elokuvat katsastamassa mitä tässä viimeisen puolen vuodan sisällä on ilmestynyt.

Kapsupojalla vaihdettiin tänään ruoka viljattomaan. Saapas näkee, auttaako mahaongelmaan....toivottavasti.
Minä...
En ainakaan vielä ole näitä talven tauteja saanut itseeni.
Lukuunottamatta sitä tammikuun omituista kahden viikon kuumeilua ja toivottavasti nuo eivät tartukaan.

Nyt starttaan tästä pikapikaa äitimuoria kyytiin kirpparille...
Ja HEI-....... En jätä häntä sinne, ainoastaan elotonta tavaraa.... ;O)