.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Pelkkää Opria

















Taitaa olla tämä elämä tällä hetkellä pelkkää Opria.
Toisaalta Opri-elämä on oikeinkin mukavaa.... ;O)
Näitä on tullut väännettyä. Ovat nyt normi Opreja, siis niitä isompia, 4 cm halkaisijaltaan.

Opreista sanotaan näin verkkokaupassa:

"Keltainen Opri tuo auringon päivääsi.
Olen suunnitellut Opri koruihin tuon mystisen auringon, jonka perimmäinen tarkoitus on tuoda valoa kantajansa elämään.
Opreissa yhdistyy värikkyys, sen tuoma iloisuus ja samalla maanläheinen lämmihenkisyys. Korut on virkattu 100 % puuvillasta. Metalli on nikkelitöntä korumetallia.
Korvakorujen koukut on kirurginterästä.
Opriosan halkaisija on 4 cm.
Opriosa on virkattu metallikehikon ympärille, sekä kovetettu.
Koruista jokainen on yksilöllisesti käsin valmistettu,siten siis jokainen hieman poikkeaa toinen toisistaan."
Varastossa löytyy nyt 4 paria keltaisia, 4 paria luonnonvalkoisia, 1 pari sinisiä ja 1 pari ruskeita.

Olen nyt tullut tulokseen, etten lupaile mitään.En lupaa julkaista, enkä olla julkaisematta. Postailen aina kunhan kerkeän, vaikken sitten kaikkia tekeleitä ehtisikään kuvailla.

Koirapojalle on nyt tilattu käytösneuvoja. Oli  pakko. Kaikki kotikonstit on jo käytetty.
Koirapoika kun teki viime syksynä totaallisen lakon autoon tulon kanssa. Emäntä typerys kun meni ja vaihtoi vanhan, tutun, hyväksi todetun Primadonnan tyhmään pikkutila-autoon, eikä koirapoika voi sellaista ymmärtää....miksi piti...
Muutama kerta kyydissä meni täristen, huohottaen ja kuola valuen, mutta lopulta koirapoika kai totesi, ettei häntä tuonne vapaehtoisesti saa, Nykyisin kun yritetään, päättyy matka samantien ulkorappusille. Ei toiveitakaan. On yritetty hyvällä...Ei pahalla, siitä kun ei hyvää seuraisi.
Ainoa neuvo enää, minkä keksin, oli käytösneuvojan luo lähtö, onneksi tuo eläinlääkäriasema, jossa vastaanotto on, sijaitsee meidän lenkkireitin varrella, pääsemme siis kävellen.
Mutta melko kurjaa tämä on ollut. Nyt jo kolmisen kuukautta, olemme koirapojan kanssa olleet totaalisen jumissa kotona, apostolin kyyti kun on ollut ainoa vaihtoehto jota käyttä. Ei uskoisi, koirapoika yli-innokas autoilija, joka oli aina ensimmäisenä tunkemassa itseään Primadonnaan,.
Itselläni edelleen varvas temppuilee. Ei mukavaa. Lenkille tosin pääsee, mutta välillä on pysähdyttävä jalkaa lepuuttamaan.
Kuopuksella on kuhmu päässä, työtapaturma, sai metallisen kinkku kuusen päähänsä..... Iski kuuleman kinkkua hieman liian voimakkaasti kuuseen riippumaan.
Ja esikoinen joutui jättäytymään sairaslomalle, 1,5 kuukautta ennen äitiysloman alkamista. 
Muuten valtakunnassa kaikki hyvin, vaikka taas on hieman laiskanpulskeaa tämä päivitys täällä. Aika vain mennä hurisee niin totaalisen julmettua vauhtia, että aina välillä vain on pakko pysähtyä katsomaan ympärilleen, ihan vain todetakseen miten paljon päivät ovat pidentyneet ja valoisuus alkaa voittaa hämärää.
Odotan kevättä ja heräämistä.

1 kommentti: