.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Muutama Alina














Kolme uutta väriä Alinaan. 
Alinahan on jo vanha tuttavuus.
Tässä lainaus verkkokaupan tekstistä:

"Alinassa yhdistyy viehkeä puuhelmen  pulleus ja virkatun ulkopinnan  lämpimyys.
Alinassa on 3 cm:n halkaisijaltaan olevat puuhelmet päällystetty 100 % puuvillalangalla virkkaamalla.
Nämä virkatut puuhelmet vuorottelevat värjättyjen puuhelmien kanssa vuorotellen, luoden elävän oloisen ketjun kaulalle. Kokonaisuus on pujotettu säädettävään nahkajäljitelmä nyöriin, sopien siis kaulaan kuin kaulaan, tai asun kuin asun kanssa käytettäväksi.
Koruista jokainen on yksilöllisesti käsin valmistettu, siten siis jokainen hieman poikkeaa toinen toisitaan."
Tässä muutaman rivin naputtelen normaalien päivärutiinien keskellä. Sämpylätaikina odottelee keittiössä ja töitäkin pitäisi tehdä....Tai olisi pakko tehdä!!
Ihan kamalasti en viime päivinä ole ehtinyt suosikki-blogeissani vierailla...Tai vieraillut kyllä, mutten ole ehtinyt kommentoida.
Ja omassa postaamisessakin on taas muutamien päivien taukoa.
Osaksi siksi, että koirapoika on ollut viime päivinä vain ja ainoastaan elämän keskipisteenä tai suuressa roolissa.
Viime keskiviikkona tuo tammikuun rumba alkoi uudelleen.... suolen tyhjennys..... :O(
Mikään ei pysynyt sisällä, vaan kummastakin päästä tuli kaikki kaaressa ulos. Ei mukavaa. Koirapoika raukka oli todella kipeänä.
Ja emäntä jynssäsi mattoja oksennuksesta.
Ensin en edes ymmärtänyt, että maha on se, mistä kivistää, koirapoika kun ei pyydä ulos oikeastaan koskaan. Kaapo vain tärisi ja huohotti,eikä loppua sille tullut, ei ennenkuin ymmärsin viedä pojan ulos.
Se auttoi kaikkein akuutimpaan kriisiin. 
Meillä kun Kaapo tosiaan ei herätä aamulla, ei pyydä muutenkaan ulos. Ulos mennään, kun on ulosmenon aika. Sisäsiistiksi koirapoika oppi jo nelikuisena, eikä sen jälkeen ole koskaan tehnyt tarpeitaan sisälle, ei vaikka olisi ollut ripulissa, kuten nyt. Oksentaminen on juttu erikseen, se ei katso aikaa ei paikkaa, se tulee kun on tullakseen.
Mahatulehduksena on koirapojan tautia nyt vajaa viikko hoidettu, antibioottikuuri päällä....TAAS.
Jo neljäs vuoden sisällä. Kohta varmaan menee maha sekaisin jo pelkistä kuureista. 
Viikonloppu oli jälleen yksi noista merkittävistä etapin päätepysäkille tuloista. Täynnä kyyneleitä, itsensä tutkailua, tuttuja yhteisiä kauniita ja tuskaisiakin muistoja lähipiirin kanssa. Niin paljon saa aikaan, saa pysähtymään kun läheltä poistuu ikuisesti joku joka on aina kuulunut elämään. Nyt on enää kukin peitetty kumpu hautausmaalla ja vain muistot sisimmässä. 

1 kommentti:

  1. Voi tuota tei Kaapoo, raukka pien.
    Toivotaan että helpotus tulee lääkekurista.

    Lämmin haluaus

    VastaaPoista