.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

torstai 28. helmikuuta 2013

Ilonat ne vaan seikkailee........















Niin se vaan on, että kun jotain tekee, niin niitä sitten tekee.
Ilonaa on syntynyt muutama tässä peräjälkeen,tai hieman enemmänkin kuin muutama, kaikkia ei ole tänne asti ehtinyt päivitellä edes.
Nämä tästä tupsahtaa verkkopuotiin pikapuoliin.
Paitsi tuo keskimmäinen, se taitaa siirtyä omaa kaulaani koristamaan,
Vaikka nämä kolme ovat kyllä kaikkikin poikkeuksellisen paljon "minun värisiäni", mutta jokaista josta tykkään, en sentään voi itselleni kai omia?
Onhan noita Ilonakoruja tosin jo kertynyt omaankin varastoon vähän yhtä ja toista väriä.

Tässä on nyt ollut melkoista rumbaa viime päivät. Edestakaisin ajoa ja asioiden järjestelemistä.
Hermotkin alkaa uhkaavasti kärytä kai itse kultakin, ainakin Nöölin ja minun.
Lauantai on varattu tapetointipäiväksi, olkoon se siis vaikka virallinen uuden alku.... ;O)

Eilisen seikkailin Salossa. Kävin optikolla tilaamassa uudet silmälasit.
Kamalan kallista, mutta pakko mikä pakko.
Viimetipassa sain vielä tälle kuulle ajan näöntarkastukseen, sillä nyt helmikuussa sai linsseistä -25 prosentin alennuksen ja se on paljon se, kun linssini ilman tuota alennusta olisivat olleet yli 700...
Tonnin lasit noista silti kerääntyi, mutta ehkä ne taas muutaman vuoden menevät, että pärjäilen niillä. 
Miinus kuutosen linsseillä tunnen olevani puoli sokea ja kun siihen lisää vielä sen, että näen varsinkin valot kahtena, ei kai ilman lasejakaan pärjää?

Viikonlopulle on siis tiedossa aherrusta jos jonkinmoista. Kirjoittamaankin toki pitäisi ehtiä jossain välissä ja tietty kuherrellakin täytyy armahan möhkäleen kanssa.  
Ensi tiistaina pitäis hurruutella Hämeenlinnaan, olen lupautunut kaverille todistajaksi oikeuden käyntiin. Katsotaan, miten tuokin reissu menee,


tiistai 26. helmikuuta 2013

Kolme Ilonaa

Ihan hiirviä määrä taas kuvia..... ;O)
Kolme uutta Ilonaa lähtee nuokkumaan tästä verkkokauppaan.
Tykkään itse tästä turkoosista, siitä tuli mukavan pirtsakka. 
Kaksi muuta sinistä tuollaisia hieman tummempia.
Ilonasta sanotaan verkkokaupassa näin:

"Ilonassa yhdistyy 100 % värjätty lämminhenkinen lampaanvilla ja värikkäät puuhelmet. Koru on kasattu säädettävään nahkajäljitelmä nauhaan.
Ilonasta hukuu iloisuus. Se on luotu iloitsemaan kanssasi jokaisena päivänä. Seuraamaan mukana ja tuomaan lämmintä, pehmeää onnellisuutta elämään.
Muistuttamaan niinä harmainakin päivinä, että elämässä on myös iloisuutta ja onnellisuutta. Eläköön Ilona kanssasi, matkassasi.
Koruista jokainen on yksilöllisesti käsin valmistettu, siten siis jokainen hieman poikkeaa toinen toisistaan."















Tässä on viime päivät olleet melkoista hulinaa. Perhepiirissä on ollut isoja juttuja. Sellaisia ihan mukavia asioita. Tosin paljon työtä teettäviä, mutta kaikki työ ja uurastus yleensä aina palkitaan, 
eli ovat aina kotiin päin.

Huomenna menen katsastamaan uusia silmälaseja. Jo onkin niiden aika, edellisestä näöntarkastuksesta kun on aikaa niin paljon, että vanhat lasit taitaa sen lisäksi, etten enää näe niillä kuin arvaamalla, olla vähän vanhanaikaisetkin.... ;O)

Ilmat on olleet valtavan hienot viime päivinä, Kapsupojan kanssa ollankin keskellä päivää heitetty hommat nurkkaan ja lähdetty pitkälle lenkille. Lenkin jälkeen riittää taas virtaa ja tuo "krooninen laiskuuteni" on taas toistaisekis pois pyyhkäisty,.




sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Krooninen laiskuus

Kyllä nyt on pakko myöntää, jotta minulla taitaa olla krooninen laiskuus..... :O(
Niin kamalan paljon pitäisi enemän saada kaikkea aikaiseksi, mutten vaan saa.
En ehdi tai jaksa aloitta.
Pitäisi kuutota kymmeneen suuntaan yhtaikaa ja minä ratkaisen sen siten, että istahdan persuulleni ja rupean tekemään pelkkää ajatustyötä.
Onhan se tietysti niinkin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Nyt pitäisi aloittaa pikasiivous, vaan tuntui mielekkäämmältä yrittä naputella tänne muutama rivi.
Ensi viikosta ei taas tiedä, ehtiikö. Viikko on buukattu niin täyteen monenmoista toimintaa, että ans kattoo nyt jääkö niistäkin puolet toteutumatta.



Suklaata himoitsen, aina vaan...vaikka olen lihonnut viime kuukausina melkoisesti. Pitäisi kai lopettaa tämä ahmiminen, muuten en mahdu vanhoihin kesävaatteisiin ja mitäs sitten tehdään?? Musta Magia, iki-ihana suklaa piirakka on vakkari herkku meillä kotona, se maistuu aina yhtä hyvälle, niin nytkin.





Tämä Elsa menee tänään verkkokauppaan...hupsista vaan....

Ja sitten tein jälleen näitä sarjassa "löytöjä":
Osan olin jo käyttänyt lasten hattuihin, mutta vielä oli päättelemättömiä valmiiksi virkattuja koristuksia, pitää jossain välissä väkästää näitäkin lisää....











maanantai 18. helmikuuta 2013

Muutama Alina














Kolme uutta väriä Alinaan. 
Alinahan on jo vanha tuttavuus.
Tässä lainaus verkkokaupan tekstistä:

"Alinassa yhdistyy viehkeä puuhelmen  pulleus ja virkatun ulkopinnan  lämpimyys.
Alinassa on 3 cm:n halkaisijaltaan olevat puuhelmet päällystetty 100 % puuvillalangalla virkkaamalla.
Nämä virkatut puuhelmet vuorottelevat värjättyjen puuhelmien kanssa vuorotellen, luoden elävän oloisen ketjun kaulalle. Kokonaisuus on pujotettu säädettävään nahkajäljitelmä nyöriin, sopien siis kaulaan kuin kaulaan, tai asun kuin asun kanssa käytettäväksi.
Koruista jokainen on yksilöllisesti käsin valmistettu, siten siis jokainen hieman poikkeaa toinen toisitaan."
Tässä muutaman rivin naputtelen normaalien päivärutiinien keskellä. Sämpylätaikina odottelee keittiössä ja töitäkin pitäisi tehdä....Tai olisi pakko tehdä!!
Ihan kamalasti en viime päivinä ole ehtinyt suosikki-blogeissani vierailla...Tai vieraillut kyllä, mutten ole ehtinyt kommentoida.
Ja omassa postaamisessakin on taas muutamien päivien taukoa.
Osaksi siksi, että koirapoika on ollut viime päivinä vain ja ainoastaan elämän keskipisteenä tai suuressa roolissa.
Viime keskiviikkona tuo tammikuun rumba alkoi uudelleen.... suolen tyhjennys..... :O(
Mikään ei pysynyt sisällä, vaan kummastakin päästä tuli kaikki kaaressa ulos. Ei mukavaa. Koirapoika raukka oli todella kipeänä.
Ja emäntä jynssäsi mattoja oksennuksesta.
Ensin en edes ymmärtänyt, että maha on se, mistä kivistää, koirapoika kun ei pyydä ulos oikeastaan koskaan. Kaapo vain tärisi ja huohotti,eikä loppua sille tullut, ei ennenkuin ymmärsin viedä pojan ulos.
Se auttoi kaikkein akuutimpaan kriisiin. 
Meillä kun Kaapo tosiaan ei herätä aamulla, ei pyydä muutenkaan ulos. Ulos mennään, kun on ulosmenon aika. Sisäsiistiksi koirapoika oppi jo nelikuisena, eikä sen jälkeen ole koskaan tehnyt tarpeitaan sisälle, ei vaikka olisi ollut ripulissa, kuten nyt. Oksentaminen on juttu erikseen, se ei katso aikaa ei paikkaa, se tulee kun on tullakseen.
Mahatulehduksena on koirapojan tautia nyt vajaa viikko hoidettu, antibioottikuuri päällä....TAAS.
Jo neljäs vuoden sisällä. Kohta varmaan menee maha sekaisin jo pelkistä kuureista. 
Viikonloppu oli jälleen yksi noista merkittävistä etapin päätepysäkille tuloista. Täynnä kyyneleitä, itsensä tutkailua, tuttuja yhteisiä kauniita ja tuskaisiakin muistoja lähipiirin kanssa. Niin paljon saa aikaan, saa pysähtymään kun läheltä poistuu ikuisesti joku joka on aina kuulunut elämään. Nyt on enää kukin peitetty kumpu hautausmaalla ja vain muistot sisimmässä.