.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Oon elukka......








No,ihan varmasti...
Sellainen joka hamstraa himona ja piilottaa intona.

Vai mitä pitäisi ajatella, että tein TAAS löydön. 
NUO isoäidinneliöt.
Kyllä minä ne löydettyäni muistin virkanneeni..... ;O)
.......... olen jopa blogiin aikoinaan kuvannut, 
en vaan muista mitä noista on pitänyt valmistua.
Kai sitä tässä iässä alkaa muisti vähitellen pätkiä, kun ei tuo ole nuorempanakaan ihan ruhtinaallisesti tai täysillä toiminut.

Nämähän on virkattu jo syksyllä 2009.
Liekö se sitten ihme, että ovat piiloutuneet näiksi kuluneiksi vuosiksi.
Syksy 2009 kun oli melkoista rumbaa elämässä.
Hus, hus, sinne vaan ikävät muistot, olen varmaan ajatellut ja tunkenut palasetkin piiloon katseilta.

Mitähän näistä tekisi????
Ovat kaikenlisäksi virkattu hyvin ohuesta Novitan Virkkauslangasta.
Ja pienellä koukulla.
Viitsiikö näitä enää jatkaa?
Tai paremmin, ehtiikö. Ehkä on vain syytä päätellä olemassa olevat ja keksiä näille joku mukava käyttötarkoitus.


tiistai 29. tammikuuta 2013

Ihan vaan MUUTAMA..... Pikku-Opri














Juu, juu... tiedän kyllä.... TAAS Opreja-----------
MUT nää onkin Pikku-Oprei.
Kun isossa on halkaisijaa 4 cm niin näissä pikkuisissa vaan 3 senttiä.
Näähän on siten IHAN erilaisia kun edelliset.
Ja jos oikein tarkkaan katsoo, niin Opri korvakorujahan en olekaan vielä tälleensä erikseen kuvaillut. Niistä ensimmäisistä oli vaan yhteiskuvia tuolla ennen joulua.

Oprit on kivat korvissa keikkumassa. Sen olen itsekin testannut.
Ne on kevyet ja raikkaan väriset.
Oprit on virkattu 100 % puuvillasta ja metalliosat on korumetallia ja koukut kirurginterästä. 
Joten nikkelivapaatkin on. Tosin taitaa nykyiset korumetallit kaikki olla....

Mulla on joku isomman luokan onkelma.
Kun järkkäri ei oikein tahro tarkentaa.
Pitäis kai kokeilla tota Olympusta, jos sillä pelittäis kuvaus paremmin.
Tiedä häntää.... Onko sitä häntää ollenkaan, pelkkää päätä vaan.... ;O)

Ihan kamalaa... mulle on tullut ihan järjetön ikävä meidän kissoja...
Petterihän asustaa nykyisin Nooralla..saapas nähdä miten tuo kollipoika-vanhus suhtautuu tulevaan elämänmuutokseen...
Ja Siiri palleroinen on äidillä. Siellä sen on niin "mamman kultaa", että..
Me täällä koirapojan kanssa vaan keikutaan kaksistaan ja välillä kalamiehen kanssa, tosin taitaa kissa parat olla vaan tytyväisiä, kun ei ole koirapoika riesanaan.

Eilen tuli taas tuotettua maailmaan hieman ylimääräisiä ärräpäitä, eikä edes vähän.
Ihan totaalisesti paloi hihat, kun piti suihkuun mennä eikä pisaraakaan lämmintä vettä.
No eipä olleet patteritkaan lämpimät, ei sen puoleen.... ;O)
Pannu pois päältä. Ei voi enää olla edes totta,, vähitellen alkaa v...us muuttua nauruksi...tämä on jo kuin paremmatkin vitsit tämä elo täällä... ;O)
Ja kello illalla yli yhdeksän..... 
Onneksi jotkut eivät tuijota kelloon vaan rientävät apuun kun hätä on suurin.... 
Onhan se tietysti niin, että se  tuo auttajan omaan pöytään leipää, tuli se sitten mihin kellon aikaan tahansa.

Jaa niin juu...ja jos meikäläinen jotain toivoo, niin kuun vaihtumista helmikuuhun.
On tämä tammikuu ollut melkoista...Ei menoa...vaan epäonnea.
Sekin alkaa vähitellen jo naurattaa.
Taitaa olla pahemman luokan vikaa päässä.( kun nauran omaa tuuria, mutta melkoista hulluntuuria tämä jo alkaa olla)
Vaan eipä nämä jutut parkumisellakaan parane.

Koko tammikuussa ei olla päästy koirapojan kanssa lenkkeilemään.
Ensin oli kahden viikon kuume. Sitten murtui varvas ja NYT...
Ei tosin haittaa lenkkeilyä tämä vaiva, mutta vasen käsi lopetti yhteistoiminnan lauantai-iltana.
Kaksi tuntia taisin nukkua la-su yönä, missään asennossa ei kättä voinut pitää.
Nostaa ei kättä voinut viittä senttiä...Se ei vaan noussut.
Tai no juu, kyynärpäästä sormiin pelasi ihan moitteettomasti, mutta olka-kyynärpää väli ei tietoakaan toiminnasta.
Kaikkein hassuinta on ollut kun sängyssä kääntyminen selältään oikealle kyljelle tapahtuu siten, että nappaan oikealla kädellä kiinni vasemmasta ja vedän itseni kyljelleen. Normaalisti jos yrität kääntyä, eipä nouse vasen kylki mehinkään.
Tänään käsi jo vähän nousee, joten parempaan päin ollaan menossa.
Tulehtunuthan tuo on, että tälleensä täällä..... ;O)

Vaikka, alunperinhän olen tuon käden loukannut JO kuusi vuotta sitten, käsipainolla vähän temppuilin kylmiltään ja kiertäjäkalvolle silloin kävi  jotenkin pahasti ja kalkkiakin olkapäästä löytyi ultrattaessa.

Vanhuus ei vaan tule yksin.
Mutta kyllä näiden kanssa pärjää, kun aina välillä saa hyvällä omallatunnolla vähän urputtaa. On taas sitten mukavampi sairastaa, kunon ääneen valittanut kohtaloaan..... ;O)



maanantai 28. tammikuuta 2013

Tunnustus


SYDÄN TUNNUSTUS:

Tänään olkoon tunnustus päivä.
Mitä tunnustettavaa minulla on?
Paljonkin........ heh.... todella paljon olisikin, en vaan taida uskaltaa...... ;O)

Ei vaan JOS SITTEN ASIAAN......

Sain tämän SYDÄN-tunnustuksen Kirsiltä, Minä ja tekemiseni-blogista.
Kiitos siis kuuluu Kirsille siitä.

Tämä tunnustuksen sisältö menee ymmärtääkseni näin:
Kiitän tunnustuksen antajaa ja linkitän hänet blogiini.

Jaan tunnustuksen eteenpäin viidelle ihanalle blogille ja ilmoitan siitä heille toivoen heidän hyväksyvän sen ja jakavan taas eteenpäin.

Minä annan siis tämän sydäntunnustuksen seuraaville blogeille:

Tupu ja Tupun Tupa-blogi Aina uusia herkullisia ruokaohjeita, 
joita lukiessa ruokahalu herää.

Sirutuuli ja  Tuulenpesä.blogi Ihania askarteluja joihin todella on panostettu.

Saila Sukkasillaan-blogi Aivan upeita neulomuksia, joita katselee ja ihailee mielellään.

Henni Hennin höpötyksiä-blogi Mukavaa "höpötystä" ja taidokkaita käsitöitä.

Eliisa Mamma Mäkinen-blogi Tästä blogista löytyy monenmoista mukavaa...
                   




torstai 24. tammikuuta 2013

Muutama vanha kaulakoru















Mitenkähän minulle aina käy näin, että piilottelen tavaroita.
Piilossa ne siltikin pysyvät, vaikka olen näiden tekmisen jälkeen muuttanutkin jo ties miten monasti....Tai ehkä siitä syystä ovatkin piiloutuneet..... ;O)
Taitaa nyt olla menossa jo viides koti näiden valmistumisen jälkeen....  Valmistumisesta on aikaa aika tarkkana neljä vuotta,
mutta laitanpa nämä nyt tähän näytille, kun eteen putkahtivat.

Luulenpa, että osasyy piilottelulle lienee, että mielestäni näistä tuli aioinaan "ihan törkeitä".
Nyt kun noita tartkemmin katsoo, niin  menetteleehän nämä, vaikka aika tarkkaan niitä ensimmäisiä koruja ovatkin, joita aikoinaan kasasin.

Eli, tänään näytille vain vanhaa tavaraa, eilinen päivä kun meni melko tarkkaan tapellessa tuon nettikaupan kanssa....
Menee sen väsäämiseen vaan aikaa melkoisesti, kun alusta asti kaiken tekee.

Ulkonakin olisi niin tavattoman hieno ilma, tosin oli eilenkin, vieläpä ilman tätä tämänpäiväistä hurjaa pakkasta.
Tosin, turha minun on pakkasesta mitään mainostaa, en minä yleensä ulkona palele, hiki päässähän tuolla aina mennään.
Ja nyt se tulee vielä entistä herkemmin, sen verran raskasta tämä kipeällä jalalla kenkkaaminen on.

Harmittaa ihan satana, kun meillä on nyt koirapojan kanssa ollut jo monta kuukautta elämää suurempi ongelma..... :O(
Kun menin ja vaihdoin lokakuussa auton pienempään, mikä oli sikäli onnistunut vaihdos, että nyt on bensankulutus ihan toista luokkaa, mikä oli ajatuskin...
Mutta......
Nyt en saa koirapoikaa, joka ennen oli yli-innokas automatkustaja, autoon en sitten mitenkään päin.
Kaikki konstit on koetettu, vaan mikään ei auta.
Nakilla viettely onnistui vielä muutaman kerran, vaan sitten tuli siihenkin totaalinen stoppi.
Ensimmäiset kerrat tuo tuli ihan vanhalla tyylillään, vaan sitten alkoi ongelmat.
Tässä autossa kun on pienempi takapenkki alkoi koirapoikaa ilmeisesti ahdistaa siellä turvavyössä kököttely ja tuo raukka tärisi ja huohotti aivan kuin olisi ollut huonovointinen. Vielä sekin, että auto on huomattavasti korkeampi, taisi olla pojalle huono juttu.
Edes taka"boxiin" ei meno onnistu. Ajattelin, että oltaisiin hankittu sinne verkko, mutta kun ei niin ei.
Koirapoika kun huomaa mitkä on suunnitelmat, lyö tuo heti ulkorapulle itsensä makuulle eikä hievahda suuntaan eikä toiseen.
Eikä tunnu enää olevan edes autosta kiinni, ei suostu menemään "kalamiehenkään" autoon enää, vaikka se on isompi.
Että täällä sitten ollaan jumissa, kun ennen matkattiin ties missä, nyt kökötetään kotona, päästä edes Saarentaakse pelloille juoksentelemaan, ellei ensin kävellä sinne kilometrikaupalla.... :O(


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kaksi Alinaa esittäytyy







Alina on yksi omista lempparikoruistani. Näitä on esillä ollut myös ennenkin, mutta kuten olen "lupaillut" laitan näytille vain näitä, jotka hieman värisävyiltään poikkeavat vanhoista.
Alina koostuu puuhelmistä, puuvillalangasta virkatuista helmistä, joissa on puuhelmi sisällä ja helmet on kasattu nahkajäljitelmä nauhaan.
Alina todennäköisesti tulee vastaisuudessa olemaan nahkanauhassa, joka kuitenkin on luonnollisempi materiaali.

Eilisen päivän olen "tapellut" nettikaupan kanssa.
Jokin tökii tuotekuvien lataamisessa, pitänee tänään yrittää uudelleen ja paremmalla onnella.
Eilen luovuin myös verkkokauppaan pankkien verkkomaksupainikkeiden käyttöönotto-ajatuksesta.....
Kiesus miten arvokas toimenpide se olisi..... Myyntiä pitäis olla jo melkoisesti, että saisi omansa pois noiden käytöstä tulevien kustannusten jälkeen.... :O(

Joten SagaLifen verkkokaupassa maksutapana tulee toimimaan vain ja ainoastaan yksinkertainen  tilisiirto.

Nyt olen sitten kenkannut tämän murtuneen varpaani kanssa koirapojan perässä lenkillä tuhatta ja sataa...huh....
Vasen lonkka antaa kipuilun merkkejä ja murtuneen varpaan jalasta pohje kramppaa.... Mutta hammasta purren eteenpäin mennään.... Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, isolla I:llä...... ;O)

Eilen luulin, jotta flunssakin iskee uudelleen, olo oli senmoinen...Tänään on kuitenkin ihan freesiolo.
Tammikuu päättyy jo ensi viikolla ja uuteen kuukauteen mennään häntä suorana, varvast toivottavasti jo vähän paremmassaa lenkkikunnossa....Vaikka vanhastaan tiedänkin, ettei murtunut varvas ole mikään viikon, eikä kahden juttu, vaan sen paranemiseen menee aikaa.




tiistai 22. tammikuuta 2013

Kämmekkäät




Vähän jo keväisemmät kämmekkäät.
Virkattu ihan yksinkertaisena verkkovirkkauksena. Molemmissa reunoissa piparkakkureuna.
 Lanka näissä on 50/50 puuvilla/akryyli.
Yhdenkoon, venyy kyllä hieman leveämpäänkin käpälään.
Tähän aikaan vuodesta kannattaa alle pukea vielä hanska, mutta keväämmällä menevät jo yksistäänkin.

Näitä löytyy valmiina muutamassa muussakin värissä.
Yritän kuvata lisää tuonnempana. Tänään tämä kuvanlaatu ei vaan jostain syystä millään onnistunut ja kuvista tuli kovin "plattuja".

Kehtaankohan sanoa?................................
Tuo kahden viikon kuumetauti tuli sitten selätettyä.
Vaan eilen iski nuhaolo uudelleen.
Tämä tässä kai menee, kunhan ei kuume ala uudelleen.

Mutta, tätä en enää kehtaa sanoa............................
Olin niin huojentunut viikonloppuna, kun kuume oli jo pari päivää ollut poissa.
Suunnittelin, että tällä viikolla sitten taas jo täällä lenkkeillään ihan normaalisti.
Ja "kakkamarjat"................... :O(
Päätin sitten lauantai-iltana murtaa pikkuvarpaani sillälailla paremman tekemisen puutteessa.
Mutta kyllä teki makeaa, tuntui, että taju lähtee vähintää, niin mojovasti tuon osasin sovittaa keittiöjakkaran jalkaan osumaan.
Lenkkeile tässä sitten.
Eilen tosin väkisin jo kenkkasin mukana tuota lyhyttä lenkkiä.
Tässä kun on taas pakko kolmisen päivää hoitaa Kaapon ulkoilutus yssikseen.
Että voi pienellä ( totuus: mikä pieni, melko laaja-alainen olen)
ihmisellä käydä tuuri... Taitaa tarvita jo vähän nauraakin.
Olihan tämän  varpaan edellisestä murtamisesta jo aikaa peräti viisi vuotta. Tämä olikin sitten jo saman varpaan meno kolmatta kertaa tällälailla oikein pahasti ja siinä sivussa on sama varvas tainnut mennä hieman lievemmin 4-5 kertaa.

Mutta näillä mennään mitä elämä antaa.
Onneksi sen vakavammasta ei kuitenkaan ole kysymys,
Tosin vanhastaan tiedän tämän tarkoittavan 2-3 viikon kenkkausta.
Ja ny tjo parin päivän jälkeen alkaa vastakkainen lonkka olla melko juntturakunnossa.

Tein sitten lohdutukseksi suklaakääretortun, sillä mihinkä suklaa ei auttaisi?




perjantai 18. tammikuuta 2013

Kadonneen aarteen esille tupsahdus....






Ihan muista syistä mylläilin illalla työhuoneen puuvillalanka laatikoita ja silmiin osuivat nämä.....
Olin jo jossain vaiheessa luovuttanut ja kuvittelien hävittäneeni nämä ensimmäiset tämänlaiset virkkaamani kukkaset, mutta koskaan ei näemmä pitäisi luovuttaa.
Olin vain säilönyt ne niin hyvään säilöön, että löytyivät vasta eilen....
Kolmen vuoden kuluttua valmistumisestaan, sillä 2010 bloggasin nämä samat kukat ensimmäisen kerran edelliseen blogiini.
Nyt kun löytyivät, jospa löytäisivät oman paikkansakin jossain käytössä.

Sain sitten eilen luvan lenkkeillä lyhyitä 2-3 km:n reittejä.
Tämä vain yhden asteen kuume päivisin kuuleman ei voi olla mitään vakavaa, koska kaikki koetulokseni olivat todella hyvät.
Uskon siis lääkäriä ja eilen jo pidensimme hieman lenkkejä.
Tovottavasti ensi viikolla pääsemme jo normaaliin rutiiniin niiden suhteen.
Pakko myöntää, että olo oli eilen kyllä jo hieman parempi.
Nyt on takana kai jo kolmisen päivää, ettei kurkkku ole kipeä.
Aamuinen -25 asteen pakkanen tosin kävi keuhkoon, liekö niin, ettei keuhkotulehdus ihan täysin vielä ole voitettu.

Pakko muuten todeta tähän, että enpä muistanut miten likaiseksi koti voi tulla, kun melkein yli kahteen viikkoon ei ketään ole siivonnut..... :O(
Tätä se kuume teettää.
Toivottavasti tämän talven taudit nyt sitten olivat tässä.





torstai 17. tammikuuta 2013

Kaksi Ilonaa


Ken muistaa NÄMÄ:

Nyt noista palleroista on syntynyt mm. nämä:







Korut on samaa Ilona sarjaa, kuin on mm jo TÄÄLLÄ:
Huovutettuja palleroita, puuhelmiä ja säädettävään nauhaan pujotettuina.
Näitä on kiva tehdä ja pitää. Ainakin itse tykkään.
Tosin se nyt ei ole tae mistään...... ;O)

Laiskottaa. Kai jo väehmmästäkin sairastelusta.
Tänään saan tietää koetulokset ja pääsen neuvottelemaan tohtooorin kanssa tilasta. Tekee jo niin mieli lenkille.
Saman teki tosin taas eilen tämä tauti...aamulla ja illalla kuume poissa...päivällä nousee.
Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Jotakin hyvää sentään..... Koirapoika, parka on terve....
Canikur tehosi, mistään vakavammasta ei siis ollut kyse. Vaikka ehdin jo pelästyä, että vaivan aiheutti nuo pari viinirypälettä, jotka koirapoika tuossa taistelussa oli kerennyt ahmaista.
Helpotti kun eläinlääkäri totesi, ettei noin isolle koiralle pari rypälettä vielä mitään aiheuta, vaikka koirille myrkyllisiä ovatkin.

Aurinko paistaa ulkona ja pakkasta tuollaiset -12 astetta. Ulkona olisi siis mitä parhain ilma. En taida uskaltautua silti vielä lenkille.
Ensi viikolla kyllä jo menen, mikäli tämä kuume edelleen sahaa tällälailla, että aamulla ja illalla sitä ei ole.