.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

torstai 19. joulukuuta 2013

Kirpparikynttelikkö


Tältä se näytti, kun lähti matkaani kahdella eurolla kirpparilta.
Punainenhan ei ole minun väri.
Ei lainkaan.
Tosin olen aina sanonut, että jouluna punaista saa olla keittiössä.
Mutta......
Tänä vuonna sitä ei pahemmin löydy sieltäkään.




Mattamustaksihan tämä sitten  päätyi.
Ja oli kyllä kaunis.
Vaan olin päättänyt jo ennen aloittamista jotain muuta:




Kynttelikkö sai lopulta valkoisen maalin pintaan. 
Tämä lienee ns. luonnonvalkoine, ei puhtaan valkoinen.
Tarkoitus oli  HIENOSTI hioa tuo musta maali osittain näkyviin valkoisen alta....
Vanhahtavasti....
Niin suunnittelin.
Mutta sitten mieli muuttui....
ja valkoiseksihan tämä jäikin.
Saahan tuon sitten myöhemmin hiottua, mikäli tarvetta tulee.
Ja jotenkin minusta tuntuu, että tahtoisin tälläisen toisen.... Mustana.

Tyttö huomautti, että meillä on sanalainen kynttelikkö joskus ollutkin.
Minä en muista.
Mutta ihmekö tuo, taisi näitä 80-90-luvuilla olla vähän joka taloudessa.





keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Tuloskakkua ja keskiviikon läpätystä


Tämähän ei ole mikään kakkublogi, joten kehtaan tänne näitä keskinkertaisia tekeleitäni laitella.
Eilen oli jälleen vuorossa  tuloskakun leivonta.
Tein vaan mahdollisimman yksinkertaisen, sillä eilinen olo oli jonkinverran vetämätön.

Jouduin peruuttamaan tämän päivän hammaslääkärinkin, 
sillä kurkkukipu ja flunssan pikku, pikku, riikkinen poikanen vaivaa... kitkuttaa kitusissa.
Olen hikoillut lenkillä.
Juonut mustaherukkamehua.
Ja nauttinut normaalit hunaja-annokseni.
Edelleen pikkuriikkinen kituuttaa,
ei suostu irrottamaan otettaan.

Hiton hampaat.
Yritin jo edelliselle hammaslääkärilleni ehdotta, 
josko vedettäisiin kaikki hampaat pois.....
Minä vaan en tykkää näistä, kun alkavat kaikki, 
loputkin lahota suuhun.
Ei kuuleman onnistu,
totesi hammaslääkäri. 
Ei se tekareiden kanssakaan eläminen 
kuuleman mitään helppoa ole..... :O)

Niin no, turha kai sanoa, että pimeä....
Minä.

Mutta muistaakseni muori on kertoillut tädin olleen 18 kun antoi kaikki purukalustonsa vedättää pois ja tekarit tilalle...
Ja vuosi oli jotakin yksi..kaksi... tai nakki.
Ja reikiä hänellä oli yksi, tai olisiko korkeintaan ollut kaksi.
Ehjät hampaat.
Hammaslääkäri kai ensin kieltäytyi moisesta, 
mutta täti sai tahtonsa lävitse.





Tässä tämän päivän ratoksi napsin muutaman kuvan olkkarista, 
kun sain imuroitua ja pestyä lattiat.
Vaikka eihän täällä mikään ole muuttunut
sitten viime näkemän.
Tai no, verhot on ikkunoissa.
Noin 21 metriä kangasta.

Pitäisi kai vähän ryhdistäytyä ja ruveta panostamaan 
hieman tähän sisustukseen.





maanantai 4. marraskuuta 2013

Junasukat





Minun ensimmäiset junasukkani.
Sukkia on tämän elon aikana tullut neulotuksi enemmän ja vähemmän, mutta junasukat ovat ensimmäiset laatuaan.

Nämä lähti tänään lämmittämään mamman pikku Onskun jalkoja, vein kauppareissulla.
Lankoina näissä on Tokmannin Kotikulta Villainen ja reilu Seiskaveikka.
Pelkäsin jo, että ovat varresta liian tiukat, mutta menihän nuo jalkaan.
Tosin toiset on tulollaan muutaman silmukan lisäyksellä, ihan varmuuden vuoksi. Pikkuneiti puoli vuotta kun omaa oikein kunnon tissimaito-vauvapulleat jalat.... ( ja painoaki tollaiset 11 kiloa)

Taidankin tässä vielä ennen nukkumaan menoa tikutella muutaman kerroksen sukkaa.
Aika tuntuu edelleen olevan kortilla.
Tekemistä olisi niin paljon, eikä mitenkään meinaa ehtiä kaikkea tehdä.
Jollain tasolla minusta on tullut todella hidas, aikaansaamaton.
Oikeastaan en ymmärrä missä vaiheessa tämä on päässyt tapahtumaan,
mutta tapahtunut se vaan on.


lauantai 2. marraskuuta 2013

Uuno on numero yksi....



Meillä on uus pöytä ja tuolit keittiössä. Vanha vahakangas on vaan vissiin kutistunu pesussa...... :O)
Menee uuden hankinnaksi.
Pitää jotkut päälisetkin vielä kehittää noihin pyökin värisiin istuinosiin... Se kun ei  oikein ole mun juttu.. Toi pyökki siis.

Muuten ihan kiva keittiöryhmä... Ja ilmainen.
Alko tossa sunnuntai-iltana eräänä tehdä mieli keittiöön isompaa ruokailuryhmää.
Olin näet vanhan lahjoittanut äidille, kun ajattelin, että pärjään kyllä tuolla neljäpaikkaisellakin.
Totesin, että  rahavaranto ei salli uuden hankkimista, mutta jospa vanha jostain..
Tori.fi:stä bongasin sitten tämän..... "poishakuhintaan"..
Eli pöytäryhmä tuli maksamaan bensat Jokioisille ja takaisin, ei siis oikeastaan mitään...... :O)


Jossain vaiheessa löysin myös eteisen kaapin päälle juuri oikeanlaiset laatikot.
Näitä olin oikeastaan etsiskellyt sillälailla puolihuolimattomasti jo pidemmän aikaa... 
Nyt ne ovat siinä.


Meidän karvakuonot toivottaa kaikille mukavaa Pyhäinpäivän iltaa.
Kaapo lopen uupunut lenkkeilystä ( Kerettiin juuri sateen alta sisään)



Ja nämä sisarukset täällä hempeillen:




Iines tosin tässä iltana eräänä päätti hommailla mammalle vähän lisäduunia...... :O)


Ja munkin puolesta..... Katselen täällä Uunon loppuun.


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Pikakurkkaus


Hei taas!
Mitäs tänne kuuluu?
Meillä menee lujaa.
Ehkä hieman liiankin lujaa, sillä kirjoittelu ei vaan tunnu tolla mammalla mahtuvan mihinkään väliin. On sillä vaan niin matalaliitoa joka suuntaan.
Mutta ehkä tää tästä vielä iloksi muuttuu, siis bloggaamisen suhteen.
Muutenhan meillä on ilo ylimmillään, ihan jokaisella... Kaapollakin, vaikkei tuota koirapoikaa nyt samaan kuvaan saatukaan.

Terveisin; Iines ja Eemeli täält Vorssast ( noin niinko mamman puolest tääl praakataan)



keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Fleeshattu ja -tossut

Tänään kasailin jälleen näitä:



Fleeshattuja sekä -tossuja pieneen päähän sekä pikkuisiin jalkoihin.
Kummatkin kaksinkertaista fleesneulosta... Päällinen valkoista, sisäpuoli vaaleanpunaista.
Pöllöt vanhat tutut, virkatut.
Tossuissa ulkosivulla koko sivun mittainen tarranauha helpottamassa tossun jalkaan pukemista ja pois ottamista, sekä jalassa pysymistä.


Hmmm.....
Mietin tässä, että näistä vois jossain vaiheessa blogiin kaavan laittaa....

maanantai 9. syyskuuta 2013

Ei käsityöpostaus.... Jälleen.....





Meillä on tällä tontilla täällä muitakin asukkaita, kuin vain minä ja Kaapo.
Ekan kerran kun nämä verijarit juoksivat kilpaa talon katolla, luulin, että ukkosti... Niin kova kopina peltikattoon lähtee oravaisten tassuista.
Ja tämä on niiden lempipuu.... tammi... täynnä terhoja.

tiistai 20. elokuuta 2013

Pinnasängyn suojus



Vähitellen alkaa olla sen aika, että sydänkäpynen tarvitsi pinnasuojan sänkyynsä.
Neiti on kasvanut kovasti, 3,5 kuukautta ja 8,8 kg...... Melkoinen pötkäle mamman käpynen.

Mamma vaan on ollut niin kiireinen ja saamaton, että tänään sai vasta kärrättyä tämän pehmusteen käpysen sänkyyn.
Harmittaa nyt, ettei tullut sänkyä kuvattua kokonaan, sillä se on todella upea taidonnäyte, käpysen monitaituri isältä.

Käpysen äidin kanssa jo keväällä käytiin valitsemassa tähän kangas. Aivan ihania ovat nämä "tirpat". Tekisi itsenikin mieli siitä jotain...... ;O)
Pehmusteen sisällä on kaksinkertaisena 100 g:nen vanu.
Kiinnitys sänkyyn nauhoilla.

Pehmuste on kahdessa osassa, sillä sängystä on vielä etukaide irti ja sänky kiinni vanhempien sängyssä.
Myöhemmin sitten kun etukaide laitetaan paikoilleen, saa pehmusteen irtoreunan kiinnitettyä nauhoilla omalle paikalleen.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Viikonlopun herkuttelut





Tänään oli jälleen aika perheen tuplasyndejen.
Esikoinen täytti jo 24 ja kuopuskin 21.
Isoja ovat kumpainenkin.

Syndejen vietosta on iskostunut niin perinteinen tapa, että ne on aina vietetty yhdessä, samana päivänä.... Ihan tasan viikon väleinhän heillä nuo päivät on.
Pieninä elokuu oli aina aika moista vilskettä... kolmet syndet peräkanaa.
Yhteiset ja molempien kaverisyndet vielä siihen päälle.
Elokuussa olisi ollut myös pienen "tähdenlennon" syntymäpäivä, jos kotalo olisi tahtonut toisin ja antanut hänelle elämän.

Tänä vuonna tarjottavan vääntäminen lankesi minulle...
Syötiin voikkarikakkua, lapsenmielistä täyttäriä ja luumupiirakkaa.


maanantai 12. elokuuta 2013

Kotona


Olen oikeastaan suurinpiirtein asettunut.
Tämä kulunut kolme kuukautta on mahdollistanut sen, että tavarat alkavat aikalailla olemaan paikoillaan.
Minähän olen toivottoman hidas.
Hidas kaikessa, mitä teen...
Ja välistä se on hitonmoisen rasittavaa.


Nyt kun entiset tavarat ovat asettuneet paikoilleen, 
on tullut valtava halu sisustaa.
Olisi vaan rahaa, niin mikäpä tuossa.

Kaikkea ihanaa olisi tarjolla...Kankaista alkaen.

Tuunaamaan?
Kirpparille?
Vaan sekin maksaa....

Verhojakaan ei vielä ole olohuoneen ikkunoissa.
Miksikö?

No, jaa...
Kas ja kummaa, kun kaikki vanhat verhoni ovat 30 senttiä liian lyhyitä.... Ei auta siis helmakäänteistä päästäminenkään.
Vaatii uudet verhot/kankaat.

Olohuoneen pöytä kuitenkin on projekti yksi.
Se nyt vaan on KAMALA!!!
Ahdistaa, kun sitä katselee.
Ei se sovi lainkaan tänne.

Suunnittelen valkoiseksi maalausta.... Tosin valkoista maalia tarvitsisi pari muutakin asiaa harteilleen.

Jossakin blogissa...
On tullut eteen jotakin sellaista, mikä omassa mielessänikin on jo pitkään muhinut.
Vaan liekö tuo minulle liian iso rojekti....
Meinaan se ihqu ihanan tekstilaminaatin pöydän pintaan junttaaminen.
Se vaan olisi juuri se, mitä pöytä kaipaa.

Vaikka blogini ei sisustusblogi olekaan...
Ja halleluja, näillä sisustustaidoilla siitä sellaista tulekaan.....
Niin kuvasinpa kuitenkin tätä huushollia.


Tässä tää nyt sitten tää mun korin sytän, köökki:





Makkari, mut tätähän ei voi kuvata joka kohtaa. 
Isoista kirjahyllyistä kun puuttuu
vielä ovet, enkä tykkää yhtään esillä olevista
kirjavista kirjan ja DVD-kotelopjen selkämyksistä:

 Ja olkkari:




Eteisestä poistettiin muuton yhteydessä seinällä ollut
avonaulakko.
Kaappi kätkee mukavasti kok0 sekalaisen seurakunnan ulkovaatteita:
 Pesuhuoneesta pääsee kuvaan vain suihku.
Ehkä sitten jossain vaiheessa enemmän.
Olen kuitenkin enemmän kuin tyytytävinen...
Iso sauna puukiukaalla.
Iso pesuhuone ja
kunnon pukuhuone.
 Vessa on piskuinen, mutta ihan riittävä:

 Ja tää kuva on pakko laitta, sillä......
Olen koko kesän kulkenut enemmän ja väehmmän "rätti" päässä ja tukka pikkupalmikoilla.
Yhtenä viikonloppuna kuulin ohi ajavasta autosta,
paikallisen nuorison sanoin, että
"mikä h...in hippi toi sitten oli?"

Ehkä mulle on tullut se lähenevän viidenkympin taantuma?