.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

tiistai 31. tammikuuta 2012

Yksinkertaiset lapaset





Lapasia ei kai koskaan ole liikaa?

Vaikka koirapojan kanssa lenkkeillessä 
käytänkin nykyisin melkeinpä nahkarukkasia.

Tavallinen lapanen kun kuluu alta aikayksikön
kämmenestä puhki.

Tavalliset peruslapaset yksinkertaisella, 
helpolla palmikkoraidalla.
Lanka, kaapin perukoilta löytynyt vanha,
luonnonvalkoinen Nalle.


maanantai 30. tammikuuta 2012

"Ei näytettävää"



Pakkanen paukkuu nurkissa.
Tulee kuin varkain sisälle tupaan.
Opettelen kerrospukeutumista.
Sisällä palelee sormet ja varpaat.

Olenko se minä, 
joka olen sanonut, etten koskaan palele?
Lähden lenkille, enkä palele enää.
Ulkoa tullessa varpaatkin hehkuvat lämmintä.

Mietin,
mihin minun aikani oikeen valuu?
7,5 kilometriä  takana askeleita.
1,5 tuntia treeniä sisällä.
Olen jälleen alkanut "treenaaman".
Olen ylpeä itsestäni.

"Ei näytettävää".
(käsityörintamalla.......kaikkea kun ei päivään ehdi mahduttaa)
Silti elämä on juuri hyvä näin.
Se on nyt ja tässä......


lauantai 28. tammikuuta 2012

Rattoisaa lauantaita



Mitenkähän kauan olen vuokaleivän leipomista harkinnut.
Kuolaten seuraan tämän blogin;
ihanempaakin ihanempien leipien 
sinne ilmestymistä.
Joka kerta ajatellen; nyt minäki.

Tänään sain vihdoin sen kokeilukärpäsen pureman
ja tein kaksi vuokaleipää.

Mitään varsinaista ohjetta minulle ei näihin ollut.
"Heittelin" joukkoon vähän kaikkea mitä kaapista löytyi:
Kaurahiutaleita
Ruisjauhoja
Ohrajauhoja
Pellavarouhetta
Ruisleseitä
Vehnäjauhoja
Hunajaa
ja
Rasvaa

Ja hyvää tuli.
Ainakin sain kehut, tai sitten oli vain pelkkää kohteliaisuutta.
Itse tykkäsin, kyllä.




Tänään oli Kallenpäivä.
Ja poika jo toisilla lomillaan.
Pitihän nimpparikakkua saada.
Suklaakääretorttu oli lähtökohtana.
Mihinköhän tämän lopun kakun kanssa joudun, 
tästä kun tuli todella iso.

Ja mikäs sen mukavampi päätös päivälle, 
kuin lauantain ratoksi napsin varmaan 
iltalenkin ja treenin jälkeen näitä:


keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Palmikkopipo







Valkoista Novitan Floricaa.
Ja malli on sama, jonka tein reilu viikko sitten.


Tykästyin niin tähän keveään ja romanttiseen pipoon, 
että oli ihan pakko väkertää toinen samanmoinen.




Kalenterin ostin Kuisman puoleen hintaan-pöydästä.
Joskus aiemmin jo tätä katsellut.
Hieman vain häiritsee tuo, ettei viikonpäiviä tällä systeemillä pysty merkitsemään kohdilleen.
Mutta näkyyhän ainakin mikä kuu ja päivä on menossa...
Välillä kun nuo tahtovat minulta päästä unohtumaan...  ;O)



Pieniä, hassuja asioita...
Kahden egen lasipullo Anttilasta.
Ajattelin ostohetkellä tähän aikovani kaataa tuoremehun, 
olisi kauniimmin tarjolla.
Sitten kotona iski, ahaa.. 
Miksen ottanut kahta, 
sillä tähänhän tulenkin mitä todennäköisemmin
laittamaan käsitiskiaineen..
Ei tarvitse enää vastaisuudessa 
pulloa tunkea tiskikaappiin piiloon.


maanantai 23. tammikuuta 2012

Synttärit



Tänään meillä on kolmivuotias.
Tosiaankin villi ja innokas.

Viikonloppu meni hujaus tujauksessa.
Poikakin on ollut lomilla perjantai-illasta.

Käsitöitä tai askarruksia en ole ehtinyt tekemään...


torstai 19. tammikuuta 2012

Keittiön verhot



Toista viikkoa ehti keittiö ajanpuutteen vuoksi olla ilman verhoja,
jouluverhojen kadottua taas vuodeksi varastoon.
Maanantaina raahasin äidiltä kasan,
tai paremminkin tusinan vanhoja lakanoita.
Valkoisia ja luonnonvalkoisia.
Aluslakanoita ja vanhoja ns. päälilakanoita reunapitseillä.

Eilen illalla vihdoin kerkesin vetämään tankokujan kahteen pitsilakanaan.
Leikkelin virkkaamastani tyynynpäälisestä neliön muotoiset palat, jotka vielä "reunapönkitin" pitsillä.

Läppäsin noita aina kaksi verhoa kohti vinottain paikoilleen.
Näin ollen näissä verhoissa siis on vähän sitä sun tätä.
Valkoista kuitenkin...
Ja vaikkei valkoinen väri olekaan, 
niin sanoisin silti, että valkean eri sävyjä.

Kuvassa verhot kyllä näyttää jollainlailla
vielä jäykemmältä, mitä nuo todellisuudessa ovatkaan.
Kivat noista tuli.
Ehkä hieman ensin häiritsi tuo luonnonvalkoisen keltaisuus,
mutta lopulta se on ihan kiva muun puhtaan valkoisen rinnalla.


Vähitellen alkaa kodin pienet yksityiskohdat löytää uudessa kodissakin paikkojansa.
(... eihän tätä kotia vielä ole asuttukaan, kuin viisi kuukautta)

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kaappien kaivelua



Kaappia kaivelin.
Siinä toivossa, että löytäisin joitakin virkkaamiani pitsiliinoja.
Enpä vaan löytänyt.
Enkä millään saa päähäni,
minne niitä olisin tunkenut.

Mutta löysin nämä.
Ensimmäinen tyynynpäälinen on vanha.
Luulen jostain 60-luvulta, vai 50??
Äiti sen kuitenkin on minulle
jossain vaiheessa 80-luvulla luovuttanut.

Tämä alempi taas on tullut minulle ex-anopilta.
Oli silloin ihan uusi, 
mutta nyt jo varmaan parikymentä vuotta ikää silläkin.

Tykkään näistä.
Mutta silti en muista ovatko olleet tyynyjen päällä 
sitten 80-90-lukujen taitteen,
jolloin koko sisutuksemme oli pääsääntöisen musta.



Ja sitten.....
BADAA.....
Oon minäkin tänään tuunaillut..... ;O)

Vihdoin ja viimein saa tämä vanha
kynttelikkö
valkoista maalia pintaan.
Tai maalia..
Kotona ei ollut kuin  askarteluun tarkoitettua
akryylimaalia.
Se siis sai kelvata.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Hentoinen pipo






Sainhan sentään kuvattua tämän.
Tuossa pipo kuitenkin ehti taas jo seistä pöydällä valmiina monen monituista päivää.

En oikein tiedä, mikä nyt on minuun iskenyt.
Tämä töiden kuvaaminen kun tuntuu jotenkin niin ylivoimaiselta.
En vaan saa itseäni liikkeelle sen suhteen.

Pipo on niin helppo malliltaan kuin vain voi olla.
Lanka ohutta Novitan Floricaa.

10 silmukan palmikkoraita, 
jossa palmikko-osuus koostuu kuudesta oikeasta silmukasta 
ja aina välissä 4 nurjaa.
Neuloin pötköä melkein loppuun asti.
Parilla viimeisellä kerroksella kavensin nurjan osuuden silmukat minimiin.
Päättely tapahtui viimeisen kerroksen silmukoiden yhteen nivomisella.
Ja siinä se.
Koristereunus vielä virkaten.
Ja kukka.
Siihen otin mallin TÄÄLTÄ:
Tykästyin kivaan kukkamalliin,
näitä varmaan teen jatkossakin.


lauantai 14. tammikuuta 2012

Hoitajan korttipakka



En vaan voinut olla kopsaamatta seuraavaa Facebookista:

HOITAJAN KORTTIPAKKA

Tapahtui eräässä sairaalassa: Oli oltu pitkään laatukoulutuksessa, ja väki alkoi väsyä. Seuraavaksi olisi ollut tauko, mutta konsultti vain jatkoi puhettaan. Ylihoitaja kehoitti hoitajia ryhdistäytymään. Kun konsultti kertoi tuloskortista, he joilla oli laatukäsikirja mukanaan,ottivat sen pyytämättä esiin.

Mutta eräällä hoitajalla ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä pöydälle. Ylihoitaja huomasi kortit ja sanoi:
"Sinä siellä, kortit pois."

Laatukoulutuksen jälkeen hoitaja pysäytettiin ja saatettiin johtavan ylihoitajan huoneeseen.

Johtava ylihoitaja sanoi: "Perustelkaa tekonne. Muuten saatte rangaistuksen epäsopivasta käytöksestä." Hoitaja vastasi: "Rouva johtava ylihoitaja, olen ollut laatukoulutuksessa melkein koko viikon, eikä minulla ole laatukäsikirjaa mukana, mutta toivon että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen hoitaja aloitti kertomuksensa:

"Katsokaas, rouva johtava ylihoitaja:

Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti muistutetaan siitä, että tämä sairaala on tärkein asia elämässäni.

Kakkosesta muistan, että sairaalassamme on kaksi työntekijäryhmää: johto ja ne jotka tekevät työt.

Kun näen kolmosen, ajattelen työn vaativuuden arviointia, projekteja ja hoitoisuusluokituksia, vaikka en alkuunkaan ymmärrä niitä.

Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä lastani, jotka kuorossa pyytävät uusia vaatteita ja harrastusvälineitä, mutta joita en pysty palkkani pienuuden takia heille hankkimaan .

Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä hoitajaamme, joiden määräyskirjoja ei jatkettu. Yhteensä heitä oli tosin kymmenen: viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat viime hetkellä, viisi tyhmää jotka pitivät kannastaan loppuun asti kiinni.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi jatkokurssia, jotka tähän toimeeni vaadittiin, mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta urakehitykseeni.

Kun näen seiskan, muistan että jokaista seitsemää työpäivää kohden saan yhden vapaapäivän.

Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa työntekijäämme, jotka saivat palkankorotuksen. Ne olivat sairaalan johtaja, ylilääkärit, johtava ylihoitaja ja ylihoitajat.

Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni potilaat, jotka tekivät minusta kirjallisen valituksen. Yhdeksän kymmenestä ei edes laittanut nimeään valitukseensa.

Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen minuuttia, jotka minulla on antaa aikaa yhdelle potilaalle.

Sotilas on sairaalan vahtimestari tai vaihtoehtoisesti vartija, jonka tarvitsen jotta voin tehdä työni ilman fyysistä väkivaltaa.

Ja kun näen kuningattaren, ajattelen palkanlaskijaa, joka siirtää kuukausittain rahaa tililleni, joka ynnää ikälisäni ja joka muutenkin on mukava ihminen.

Kun näen kuninkaan, numeron 13, ajattelen lomautuspäiviäni vuoden aikana, jotta kunnan talous pysyy tasapainossa.

Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364; niitä on vain yksi vähemmän kuin minulla on työpäiviä vuodessa.

Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla on ketjutettua määräaikaista työsopimusta.

Maita on 4, yhtä monta kuin minulle on tullut tappouhkauksia viime vuonna.

Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on omia potilaita osastolla.

Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin sairaalassa on keskenjääneitä projekteja puolessa vuodessa.

Kuten huomaatte, rouva johtava ylihoitaja, korttipakka on minulle laatukäsikirja, tuloskortti ja CV. "

Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi, TEKIJÄ TUNTEMATON


perjantai 13. tammikuuta 2012

Nyt hävettää...... :O(



No...... 
ei sen kummempaa.
Eikä onneksi suurempaa häpeän aihetta,
kuin tämä saamattomuuteni bloggauksen suhteen.


MINÄ, 
joka joskus "mainostin" omalla tavallani 
downsiftaavani,
alan siis tässä juuri ja nyt valittamaan,
ettei vuorokauden tunnit riitä mitenkään kaikkeen siihen, 
mitä tahtoisin tehdä.
Hävettää..... :O(

Vai toteutanko sittenkin koko ajan omaa downsiftingiäni?
Sillä olen omaan totuttuun tapaani
tehnyt käsilläni monenmoista...
Hitaasti...
Kiirehtimättä....
Keskeyttäen....
Käyttäen aikaani myös paljon elämäni tärkeisiin ihmisiin..




Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan.
Eikä tästä viikosta ole mitään valmista esiteltävää.
Keskeneräisinä löytyy; pipoa, lapasta, tossua jne.
Kirjoituksia.
Valokuvia.
Ehkäpä ne vielä pääsevät valmiiksi asti käsistäni eteenpäinkin.

Koirapojan kanssa olemme tehneet pitkiä lenkkejä.



Olen miettinyt, miten oma poikanen pärjää armeijassa.
Saanut sieltä viestin, jota olen hymyssä suin kertonut eteenpäin.
Se tuntui niin hauskasti muotoillulta:
"...ensimmäiset sulkeiset....tunsin vilua..."

Tuo vilu ei tietysti ollut hauskaa, mutta se, ettei hän kertonut palelleensa, olleensa kylmissään tms.
 vaan hän tunsi vilua.... ;O)

Sähkömieskin kävi tiistaina.
Korjaamassa roikkuvat kattorasiat, rikkinäisen vessan valokatkaisijan.
Sain vihdoin omat kruununikin kattoon.
Olen niitä kaivannutkin.




Tällä viikolla myös hiki on valunut minusta joka yö.
Olen herännyt koko rintakehä märkänä.
Jos käyttäisin yöpaitaa,
olisin sen saanut varmaan vääntää joka yö kuivaksi.
Pelkäsin....
Ihmettelin...
Että yhtäkkiäkö iski vaihtoehtovuodet....  :O(

Äitihän niitä on minulle tunkenut jo monta vuotta.
Vaikka lääkärini juuri syksyllä ilmoitti,
ettei kyseisestä naiselon lisämausteesta minulle
ole vielä aikoihin tietoakaan.

Syykin hikoiluun sitten lopulta eilen selvisi.
Hölmö minä ......
Olin vääntänyt makuuhuoneen lämmöt 22 asteeseen.
Viime yönä ei enää hikoiltu.
Mittarissa normaali 17-18 astetta.

Nyt kun ei noita töitäkään  ole esiteltävänä,
täytetään tämä postauksen loppu näillä kodin yksityiskohtakuvilla.









maanantai 9. tammikuuta 2012

Pakkaselta suojaan


 Lapaset ovat varmaan ne "ykkosvaikeimmat" kuvattavat yksin ollessa.
Niinpä minä taas olen hieman säveltänyt ja kuvannut nuo lapanen kerrallaan.
Ja pakko näissä minun neulomissani lapasissa on olla käsi sisällä, että hieman saa leveyden tuntua niihin.
Muutenhan käteni ovat ihan liian kapeat, eikä näihin siis leveää lapasta voi neuloa...
Joten sormet vaan haralleen, jotta näyttää edes joltain.
Lanka on joku vanha Nalle, kaapista kaivettu.

 Samasta Nallesta syntyi myös lipallinen pipo itselle.
Malli on omasta "hatustavedetty".
Ihan normi kuuden silmukan yksinkertainen palmikko ja kavennukset päälaella.
Lippa osuuden virkkasin hieman tummemman 
harmaasta Seiskaveikasta.
Ja tottakai normi kukka lipalle.... ;O)




 Tämä on ollut se päivä, kun äidillä meinaa olla tippa linssissä.
Piskuinen, nuorimmainen...
Astui Suomen armeijan harmaisiin.
Se tässä kuitenkin helpottaa tilannetta,
että poikanen on jo toista vuotta asunut omaa kotia,
muutos ei ole NIIN kovin suuri.

 Harmittaa, 
etten huomannu armeijaan läksiäiskuvaa ottaa.
Kaivoin siis esille tämän,
pojan ensimmäisen koulupäivän kunniaksi kuvatun...
Aimo harppaus on tästä kulunut aikaa.