.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Verhot




Niinhän siinä kävi, 
että unohdin sitten viime viikolla kuvata NE verhot..... :O(
Kuten silloin sanoin, ompelin ihan tavalliset perus suorat verhot olkkariin ja ruokahuoneeseen.
Ja pääasiassa taisinkin lupailla ottaa kuvan kankaista.
No, tässähän nyt sitten nämä ovat.
Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
(Piti muuten vielä äsken oikein mennä
nenä kiinni ikkunassa tutkimaan,
onko nuo valokuvan harmaat klöntit ikkunassa likaa...
Ei pitäisi olla...
No.......ei olleet, ihme heijastumia olen taas saanut aikaiseksi.)
 

Tänään olen herätellyt hieman lisää sitä kadoksissa ollutta joulufiilistä.
"Asensin" jouluvalot ikkunoihin,
Ja toin punaista tupaan.
Tämä kattokranssi tosin taitaa ruveta olemaan tiensä päässä.
Niin pahasti oli kaurat varisseet.
Menköön vielä tämän joulun, ensi vuonna sitten
paikkansa saa ottaa uusi.






maanantai 28. marraskuuta 2011

Adventtikynttelikkö



Koska tänään on päivä, jolloin ei ole tullut mitään valmista...
Kaivoin esille tämän tekeleen, joka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla jo eilisessä postauksessa...
Mutta,kun en eilen malttanut olla 
tuomatta noita paperikuusia esiin.

Adventtikynttellikön tein pieniin  valkoisiin kukkapurkkeihin.
Enkelit ja pullonkorkit, joihin "maalasin" käsivaraisesti, 
ei niin kovin kauniit numerot,
kimalleliimalla,
kiinnitin purkkeihin tarrapaloilla.

Ihan siitä syystä, 
että tarkoitus on purkkeja käyttää vielä joulunajan jälkeen ihan siihen alkuperäiseen tarkoitukseensa.

Purkkien "sisuksen" olen korottanut
laittamalla niiden suuaukkoon purkkien omat aluslautaset.
Näin kynttilä ei uppoa kokonaan tuonne purkin sisuksiin,
vaan jää sopivasti esiin.


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Paperikuuset


Ihanaista.
Adventtiaikaa.
Toivotan kaikille näiden kuusten myötä.





Eilen illalla innostuin leikkelemään kuusen lehvästöä.
Tai mitenhän sitä pitäisi sanoa?
Paperia kuitenkin silppusin elämäni innolla.
Niin, että tänä aamuna oli rakko peukalossa.

Kai se tulee vähemmälläkin leikkaamisella,
kun tuollaisen määrän harkotin noilla 
Singerin isoilla n. 25 senttisillä ja PAINAVILLA 
harkkosaksilla.

Ja heti: "HYI, minä....
Kangas-saksilla, kun ei saisi paperia leikata..
Tiedänhän minä sen..... :O(

Minulla oli vino pino kermanvalkoista
askartelupaperia ja kuvittelin sen mainiosti riittävän tekeleihini.
Vaan kuinkas kävikään.
Pahasti jäi uupumaan kesken,
Eikä siinä sitten muu auttanut kuin leikellä 
joukkoon puhdasta valkoista.
Eivät nuo hassummat ole noinkaan.
Latvaan virkkasin Novitan hopealangasta tähdet.

Esikuva ja ohje kuusiini löytyy TÄÄLTÄ: 
No, tunnustan.....
Vähän taas tapani mukaan sävelsin mallia.
(Leikkasin ohjeen mukaan 50 kpl jokaista kokoa..
Mutta tästä sanomalehtipaperia paksummasta paperista,
tuosta määrästä tulikin kaksi kuusta varrastikkuihin,
jotka olivat 30 cm pitkiä)


perjantai 25. marraskuuta 2011

Torttupäivä



"Vian ei tarvitse olla suuri,
kun se on päässä"... ;O)

Toisinsanoen.
Kaikki labratulokset olivat erinomaisen hyvät.
Olen siis huippukunnossa.
Edelleen kipuilee.
Onko vika siis korvien välissä?
Sitä ihmetellessä paistoin pellillisen torttuja.
Melkein kaikki pisteltiin jo Kallen kanssa kitusiimme.
Sainpahan kokeiltua tuota uutta vadelma-mansikka torttumarmeladia.
Ei ehkä NIIN hyvää tortuissa.
Mutta pikkuleivät tästä voisivat tulla mainiot.

Ulkona on niin märkää, 
että itku meinaa päästä kun koirapoikaa pesee.
Kuraa, rapaa, kaikkea mahdollista
roikkuu joka ikisestä mahdollisesta koirapojan karvasta.
Ei paljon auta sadepukukaan.
Koirapoika tuppaa olemaan yltä päältä likainen silti.

Tule pakkanen.
Kiltti, hento, ihanainen pakkanen ja 
huurra maa valkoiseksi.
Koveta tienpientareet ja anna jäähileen laskeutua ojiin.
Minun on sinua niin ikävä.


torstai 24. marraskuuta 2011

Päivä, joka meni "terveisiksi"......



 Tänään on sitten taas ollut näitä päiviä sarjassa: 
" mihin se päivä katosi...."

Mitään en ole tehnyt.
Mitään en siis ole saanut aikaiseksi.
En oikeastaan ole edes ehtinyt tajuta, 
missä olen ollut tai milloin.

Pikkuista koirapotilasta kävin naapurissa kurkkaamassa...
Kaupassa...
Ompelukonetta en koko päivän ole edes tervehtinyt, 
.... en ehtinyt ...
Olisi tosin pitänyt.... :O(

Kävin sydänfilmissä.
Aamulla labraan.
Hirveä puristus ja kipu rintakehällä, 
tai paremmin ehkä palleassa.
Eilenkin jo oli.
Tänään vihdoin marssin terveyskeskusmäelle.
Minä kun en kovasti vapaehtoisesti tykkää tuota 
terveyskeskuksen ovea availla...

Itse epäilen johtuvan koirapojan rajusta rytkäisystä.
Mutta parempi kai, että tutkitaan.
Sillä jopa minä, joka puren yleensä hammasta, 
myönnän, että kipu on melkoinen.

Ehkä huomenna jaksan taas jo jotakin värkkäilläkin.
P.S. Merja, olen näemmä oppinut sinulta tuon värkkäys sanan, 
se on tarttuva ..... ;O)

tiistai 22. marraskuuta 2011

Anna mulle tähtitaivas....




Olen vaan ollut niin vedoton tänään.
Ei oikeastaan väsytä, 
mutta ei vaan jaksaisi mitään.
Flunssa sentään alkaa helpottaa, onneksi....
Ompelin sentään ruokahuoneeseen verhot.
Kuvaa en jaksanut ottaa, 
sillä ihan tavalliset suorat verhot nuo ovat.
Eikä niissä sen kummempaa kommerfenkkiä ollut.
Hulpiot pois kankaasta.
Suorien sivujen ompelu, sekä ylä-, että alakäänne.

Ommellessa tosin iski pienoinen kaihomieli.
Huomasin kaipaavani vanhaa työtäni verhojen parissa...
Asiakaskäyntejä, verhosuunnitelmien piirtämistä.
Piirrosten muutamista 
konkereettisiksi verhoiksi.

Jos huomenna ehtisi jossain välissä ommella vielä olohuoneeseen kahdet verhot samasta kankaasta.
Kuvaan sitten... tai ainakin kankaan malliksi, 
ellen koko ikkunaa..... ;O)
 
Olen virkkaillut tähtiä.
Keltainen ei ole lempparivärejäni, mutta oli ainut edes hieman järkevä väri tähden reunaan siinä vaiheessa kun innostus iski, 
eikä lankakaupat enää olleet auki.
Hain sitten päivällä rullan hopeista Novitaa ja jatkoin sillä.

Koko illan olen taistellut vastaan etten ala kaivaa pakastimesta torttutaikinapakettia esille.
Törmäilin näet kaupassa ihanaan uuteen 
Dronningholmin Tähtitorttu marmeladiin....
Vadelma-mansikka...
Ihan viittä vaille on, etten ole tunkenut lusikkaa purkkiin ja ihan vain vähän koemaistanut.
Voi olla, että huomenna en enää jaksa vastustaa kiusausta.


sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kämmekkäät








Kämmekkäät.
Luonnonvalkoisesta Novita Miamista.
Eli 50/50 puuvilla/akryyli
Ruskeat koristeet puuvillaa.
Ei siis villaa, vaikka talvi pukkaa päälle.
Mutta joka tapuksessa, tähän vuodenaikaan,
näiden alle on puettava ohuet hansikkaat, olivat villaa tai ei.
Ulkona on upea ilma.
Aamulla herätessä puoli yhdeksältä, pakkasta melkein -6
Nytkin vielä mittari näyttää -1.9
Niin upea lenkkeily ilma.
Mutta....
Lenkkeile tässä nyt.
Edelleen karsea yskä ja lisähöysteeksi pukkasi nuhankin kaupan päälle.

Paljon en uskalla ulkona liikkua, vain pakollisen koirapojan kanssa.
Pahuksen pumppu kun meinaa heti mennä ylösalaisin...nurinkurin...ja ympäri....
Tahtoisin ihan terveen sydämen,.
Ettei tämä flunssanpoikanen tekisi minusta itsesääliin vajoavaa valittajaa...... :O(


perjantai 18. marraskuuta 2011

Onhan tämäkin käsityö?




Ainakin sen tein ihan käsin.
Valmiina leikkasin käsin.
No...Piirakkaveitsi apuna,
Ja lappasin suuhun.....
KAKSIn käsin.

Kieli meinasi perästä valahtaa kurkkuun.
Taivaallinen nautinto, kohosi kasvoilleni.

Vuohenjuustoa, tomaattia, sipulia...
Vähän kaikkea, siispä sitä kinkkuakin...

Ei tässä tänään enää muuta malta.
Taidan mennä vielä syömään.... ;O)


torstai 17. marraskuuta 2011

Rannekoruja


Ihan ensin.
Varoituksen sana.
SILLÄ.
Näitä nyt vaan tulee.....









Tässähän olisi ollut yksi tai kaksi kuvaa jakaa monelle päivälle.
Mutta ajattelin päästää lukijat helpommalla...
Ei tarvitse ihan joka päivä katsella pelkkiä samanlaisia rannekoruja.
Nyt niitä joutuu katselemaan korkeintaan
joka toinen päivä..... ;O)

Meikäläisen olo on kuin mummon muussilla.
Edelleen.
Tai sitten kun harvoin sairastan...
olen vaan "ätö".
Niin tai näin.
Olo ei silti ole kaksinen.
Pieni kuolema meinaa tulla, 
kun koirapojan kanssa on pakko käydä lenkillä, 
oli kipeä tai ei.


tiistai 15. marraskuuta 2011


.....Lopulta kaksi varastoista päätyi näihin:





Kyllä vaan.
Minä, joka melkeinpä nukun virkkuukoukku kädessä,
hankin myös valmiita pitsitöitä.
Kirpparit joissa käyn/pääsen käymään,
eivät näiden suhteen mitään kultakaivoksia tosin ole,
mutta aina joskus käy tuuri ja jotain löytyykin.

Ja vaikka itse käsityöläisenä arvostan käsintehtyä.
Enkä yhtään tykkää, että hintoja "poljetaan".
Niin kirpparilta en kelpuuta matkaani kuin muutaman euron tavaraa.
Sillä kirppari on mielestäni kirppari, eikä kulje samalla viivalla käsitöitä "ammattimaisesti" tekevän kanssa.

Olipas haparoiva selitys..... :O(

Niinpä.
Mutta tyynyt näistä kahdesta liinasta nyt kuitenkin nojatuoliin tuli.
Pohjakangas taas samaa vanhaa verhoa....
(Miten jumalattomasti meillä ennen oli olohuoneessa ikkuna-alaa.....
Tätä verhoa näet riittää vielä pilvin pimein, vaikka mihin....)


maanantai 14. marraskuuta 2011

Joulu sydämiin....joulusydämillä....





 Kai vähitellen on "päästettävä" joulun odotus tähänkin tupaan.
Tähän asti olen ollut hieman varpaillani koko joulun suhteen.
Jollain lailla ollut olo; "voi ei joko nyt jo".

Tänään sitten väkästin muutaman hyvin epämääräisen joulusydämen.
Oikea ompelun ammattilainen.... ;O)
Eipä näistä uskoisi.
Mutta tehty mikä tehty.
Saavat kelvata omaan käyttöön.

Paljon en töitä ole saanutkaan tänään aikaiseksi.
Kaamea on olo.
Yskä.
Sen se minulle sitten pukkasi, 
tuo viikonlopun "flunssamaku-olo kurkussa"
Viime yönä heräsin kahdesti...... 
Yskimään.

Enpä muista milloin viimeksi minulla on ollut yskää.
Kuuluuko siihen, että hengästyy kun puhuu?
Ahdistaa ja puristaa joka paikasta?

Tätä se sitten on, en edes muistanut, että yksinkertaisesti kun kurkusta kutittaa, EI VOI olla yskimättä...... :O(
Vajoan itsesääliin....... ;O)



NO EN VAJOA.
Sain äidilt iki-ihanaa suklaakakkua.
Tätä aion kokeilla itsekin, sillä innostun aina kaikesta mahdollisimman helposta.
Ja tässä kakussa kaikki aineet vain yksinkertaisesti sekoitetaan keskenään.
Ja mikä erikoista, kakku laitetaan kylmään uunin,
joka laitetaan vasta samalla hetkellä lämpiämään.
Ohjeen äiti on poiminut jostain lehdestä,
mutta älkää kysykö, mistä.....

 Olen minä sitten hyvällä omallatunnolla herkutellut muutenkin....
Sairaana saa.....

lauantai 12. marraskuuta 2011

Rsuhsisaa viikonvaihdetta



Rauhallista viikonvaihdetta jokaiselle, toivon!

Itse taidan vetäytyä pariksi päiväksi lepoon.
Bloggaan jos jaksan...

Brassailen aina, että olen niin harvoin kipeä, 
en juuri koskaan.
Kuumetta, sitä en muista milloin olisi ollut,
Nyt on kolmatta päivää kurkussa niin karmea "flunssan maku".
Ei muita oireita.
Ihmetellyt vaan, miksi kokoajan väsyttää ja on veto poissa.
Hengästyttää.
Kai se sitten on sitä flunssaa.
Oireilee vaan minulla näin.
Ihmetteln tosin, 
sillä olin juuri kaksi kuukautta sitten neljä päivää nuhassa, 
höh.... :O(
Olen tupla-tuplannut päivittäisen hunaja-annokseni.
Juonut kuumaa mustaherukkamehua.
Pureskellut "isoja" valkosipulin palasia leivällä...
Niin, että koko suu on ihan sipulista tunnoton ja turtana.
Nyt vaan olen.
En jaksa muuta.


torstai 10. marraskuuta 2011

Muutama rannekoru...jälleen.....



Kolme rannekorua valmistui.
Keltasävyinen.
Herkkä ja hennon oloinen.
Ehkä hieman hauraskin.
Tekeekö sen tuo keltainen väri ja läpinäkyvyys.
Kenties.
 


Ruskeasta tuli jollainlailla massiivinen.
Voimakas ja tuhti pakkaus.
Tämä tuli minulle itselle.
Värit ovat niin minun värejäni.
Herkullisen suklaiset.
En voinut vastustaa. 




Ja liila.
Vähän herkkää vaaleanpunaista.
Naisellista.
Tämä sopii romantikon ranteeseen.
Myyntikoru, kuten tuo keltainenkin.
 


Kuljin tänään hämärässä hautausmaalla.
Sytytin isän haudalla kynttilät.
On tasan kaksi vuotta isän kuolemasta.
Tuntuu, kuin olisi ollut juuri.

Kuljen joka päivä ohi siitä, 
missä isän auto lopulta ajautui tieltä.
Mielessäni näen isän makaamassa ambulanssissa, 
kun kurkkaan sen sivuikkunasta sisään.
Sitten isää ei enää ole.
On vain muistot.