.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Pöllölakki...... Vai Pöllö Lakki........ ;O)







Tämäkin on taas kokeilukappale,
vai pitäiskö sanoa, että harjoituskappale.
Pöllöhattu kokoa 52 cm.
Päälinen jämäpala kakkoslaatuinen puuvilla ja
vuori fleeciä.

Eteen virkkasin tutun pöllön ja 
päälaelle tuli palmikkonauha ja tupsut. 
Kaavan piirsin keskisaumalla ja aavistuksen kaarretulla päälakisaumalla.


sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sydämiä ja pullaa




 Tein sydämiä vaihteeksi taas villalangasta, Seiskaveikkaa.
Näitä voisi tehdä valkoisina puuvillalangasta kuuseen.
Nämä löytävät tiensä jonnekin muualle.

Tänään on ollut pullapäivä.
Pitkästä aikaa ihan tavallista peruspulla.

Kallen kanssa istuttiin kolme tuntia mammalla nenä kiinni telkkarissa.
Katseltiin vanhoja papan kuvaamia VHS:ä vuosilta 1987-91
Joku päivä jatketaan seuraaviin vuosii ...
Olis se sen verran hauskaa touhua...... ;O)
Ja kiitos isälle....sinne jonnekin.... että olet tallentanut myös palasen kadonnutta Someron vanhaa kyläraittia, sen aikaisine rakennuksineen.



perjantai 28. lokakuuta 2011

Virkkaa joulusydän





Pukkaa se joulu vaan tännekin, 
vaikka juuri tuskailin, että nytkö jo.....

Oikeastaan syyllinen oli Tarjoustalon poistokori,
josta kaivoin joulunpunaisen 
Kierrätyspuuvillalangan,
RED HEART.
Hintalappu 2 €...
Vaikka en tosin tiedä, 
maksaako tuo normaalihintaisenakaan paljon tuon enempää....
Valtava on siis punaisen hintalapun voima.

Ja eihän tuon nimisestä langasta yksinkertaisesti voinut muuta tehdä, kuin virkata joulunpunaisia sydämiä.
Sydämet pääsevät vielä jatkojalostukseen, kunhan ehdin....
Kaksipuoleisina, vanua sisään jne.
(Huvittavinta tässä on se, 
että punainen nyt vaan on melkeinpä ainoa väri, 
jota en missään nimessä diggaa, 
melkeinpä vihaan sitä.
Mutta jouluuni se silti kuuluu) 

Laitoin sydämen virkkaus harakanvarpaani näytille, 
jos joku innostuu mallistani.
Tämä tosin ei sitten ole taas mikään piirustustaidon, tai mallinpiirtämisen taidonnäyte, 
vaan ohimenneen vedelty apumuisti.

Ja työ alkaa neljällä ketjusilmukalla , lenkiksi.


keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Tyyny




Yksi lempparilangoistani on tämä Novitan Miami. 
Olen ollut siinä uskossa, että tämäkin lanka taas loppuu kaupoista, ainakin talveksi, kun Tarjoustalot ovat langat viskanneet poistokoriin...
Mutta kyllä lanka edelleen näkyy olevan Novitan sivuilla, 
vieläpä kaikki väritkin.
Joten toivoa sopii, että lankaa saa jatkossakin.

Virkkasin langasta tyynynpäällisen. 
Kuviomalli on taas näitä "jossain näin saman tyylisen, 
omasta päästä soveltaen".... ;O)
Itse tyynyyn käytin about 15 vuotta vanhaa olohuoneen luonnonvalkoista sintsiverhoa.
Noista verhoista onkin jo tullut ties mitä.
Uusiokäyttöä parhaimmillaan siis.
Valokuvista hukkuu tähän vuodenaikaan  iltaisin SE VALO!!
Käytin jopa lisävalaistusta, silti värejä ei saa kohdalleen.

Tämä päivä on ollut taas yhtä matalalentoa.
Kalle on ollut maanantaista kuumeessa.
Kolmas rupeama jo vajaa kahden kuukauden sisään.
Keuhkoputkentulehdus viimeksi, eikä tuo ole helpottanut siitä.
Eikä vaan poika usko, ettei puolikuntoisena saisi raskaasti treenata.
No, isänsä, joka toimii yleisurheiluvalmentajana on kai sanonut tapansa mukaan, että 
"....höö, ei se mitään haittaa, ellei kuumetta ole..."

Oltiin aamulla labrassa, nyt epäillään mykoplasmaa.
Se selviää vasta ensi viikolla.
Tänään kuitenkin tulehdusarvot 75 ja jälleen antibioottikuuri päälle.
Kävin itsekin piikitettävänä.
Kontrollikäynti, on jäänyt viime vuonna väliin... :O(

Aamu vielä alkoi hyvin, kun olin jo valmiiksi kiukkuinen, 
kun piti ilman syömistä ja kahvia lähteä aamulenkin jälkeen kokeisiin.
Kaapo reppana oksensi kolmasti ja tietysti kaikki kerrat matolle... :O(
Tänään siis mattopyykkiä.


lauantai 22. lokakuuta 2011

Valoa syksyyn







Aamulla syksy oli minussa.
Kömmittiin sängystä yhdeksältä...
Tai minä sängystä ja Kapsu lattialta.
Podin aamutunnit huonoa omaatuntoa, 
koska veto oli niin tiessään,
että jaksoin Kapsun kanssa tehdä vain 
kahdenkymmenen minuutin aamulenkin.

Päivän mittaan elämä palasi minuun.
Sain loput työhuoneesta kuntoon.
Imuri heilui loppupäivästä.
Moppi viuhusi lattialla.
Nyt nautin ja rauhoitun lauantai-iltaan.
Istun ja odotan patonkeja uunista.
Kaivoin esille fetan, tomaatin ja
aurinkokuivatun tuorejuuston.....
Minun salainen paheeni..... ;O)

Huomenna...
Niin huomenna taidan jatkaa vihdoin tätä valkoista, 
keskeneräistä mattoa...
Sille on paikka odottamassa makuuhuoneen lattialla,
pienempien vertaistensa rinnalla.


torstai 20. lokakuuta 2011

Hidas muutto


Ollaan nyt asuttu kaksi kuukautta ja viikko päällekin.
Jostain syystä tämä vaan alkaa tuntua nyt 
hitaimmalta muutolta mitä ikuna.
Viime perjantaina kävi vasta tuo kaappien ja hyllyjen laittaja.
Se minun "maksullinen mies".... ;O)
Ehkä siinä osa syy siihen, 
että tavaraa vielä on pyörinyt ylettömät määrät "jaloissa".

Toisaalta olen ajatellut, että mikäs kiire minulla, 
valmiissa maailmassa.

Tämä elämä kun on muutenkin nykyisin tälläistä melko rentoa.
 Aina tulee valitettua, ettei ehdi saada mitään aikaiseksi.
Päivät hupenevat johonkin, en tiedä mihin. 

Mutta toisaalta, teen juuri sen mikä tuntuu mukavalta.
Olen juuri nyt niin onnellisessa asemassa, 
ettei ole pakko, ellei tahdo....  ;O)
Nautin tästä valinnastani.

Nyt on verhotangotkin ikkunoissa, 
jospa vähitellen alkaisin saada verhojakin paikoilleen.

En ole laiska...
Ainoastaan Loivaliikkeinen.
Kaikki ajallaan.
Eron jälkeen tämä on seitsemäs koti, jossa asun.
Siihen on mahtunut niin omistus- kuin vuokra-asuntojakin.
Kymmenessä vuodessa olen ehtinyt melkoisesti.
Toisen kerran naimisiinkin.
Ja eroon...  ;O)
Ja sitten kehtaan vielä valittaa, etten saa mitään aikaiseksi.



Ei....
Tämä ei tule olemaan mikään sisustusblogi.
Sillä meillä ei edelleenkään ole mitään sellaista,
jota kannattaisi jatkuvasti esitellä.
Mutta laitetaan nyt muutama kuva, 
kun paikat on vihdoin VÄHÄN valmiimmassa kunnossa. 
Minun löhönurkkani.
Tyynyt kaipaavat vielä päällisiä.
Tuota kulmakaappia olen raahannut kai 20 vuotta mukanani.
Se on ex:n sukulaismiehellä teetetty.

Nyt sain kotiteatterin kaiuttimetkin  seinälle.
Tähän asti olen vain kiroillut noita lattialla pyöriviä 
kammottavia tolppia, kun en ole ymmärtänyt, 
että ne "tolpat" saa noista kaiutinosista irti. 



Kukat majailevat edelleen äidillä.
Olen vasta keittiön ikkunalaudalle tulevat roudannut kotiin.
Sen aikaa ajakoon nämä "tekosellaiset" tehtäväänsä.


Ellen aiemmin ole maininnut, 
niin minä inhoan kaikkia laitteita näkösällä.
Voi olla,että näidenkin eteen vielä jossain vaiheessa ilmestyy verho.
Ainakin maalia on haettava.
Kaikki rumat ruuvinkannat on saatava piiloon.
Kaiken lisäksi huomasin, että joudun maalaaman ainakin melkein kaikki valkoiset kalusteet uudellen.

Minulla on tähän asti ollut vakimuuttomies,
joka on tehnyt hommansa huolella.
Nyt jouduin turvautumaan toiseen firmaan,
joiden autonpakkaus-sessiota katselin kauhulla.

Ja kyllä siitä vaan tuhoa syntyikin.
Melkein jokaisessa tavarassa on maalit naarmuilla,
eli korjaushommiksi menee.
Ja yksi kaapiston liukuovi oli murtunut poikki.

 

Erikoinen tilanne, että hyllyillä on tyhjää.... ;O)
 Seinällä yksi "aarteistani",
lapsuudenkodista mukana kulkenut toistasataa vuotta vanha kello.

 

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Sillisalaattia ilman sillliä.....


Sitä on tämä päivä taas ollut.
Mitään maailmaa mullistavaa en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi.

Leiponut pellillisen Mustaa Magiaa.
Kahvitellellut tämä herkkku makupaloina, 
mammastin ja Kaltsun kanssa.
Ohje muuten on TÄÄLLÄ:
Ja hubs..
Nyt vasta huomaan, että ohjeessa on virhe.
Jäänyt rasvamäärästä viitonen pois..... :O(
Kaapokin silmä kovana yritti päivystää,
josko jossain välissä joku palanen lähtisi jonkun lautaselta
karkumatkalle.
Ei meinannut koirapoika uskoa, 
että suklaa nyt vaan on myrkkyä karvajalalle.
Koska käsistäni ei tänään ole mitään valmista eteenpäin lähtenyt,
laitetaan sitten taas jotakin vanhaa.
Lampunvarjostimen irtopäällinen on virkattu varmaan jo parikymmentä vuotta sitten.
Ohje muistaakseni jostain Suuri Käsityö Lehdestä,
joka tosin siihen aikaan kulki vielä nimellä: 
"Suuri Käsityökerho Lehti", tai jotain sinnepäin. 

Näitä on vielä peräti kaksi pienempää lisää, 
joille tosin ei enää lamppuja taloudesta löydy.
Mutta ketä nyt hyvät virkkuut pois heittäsi, ehkä niillekin vielä joskus käyttöä löytyy.
Pyyheliinatelineenkin sain jo perjantaina seinälle.
Silloinhan täällä touhusi tuo "maksullinen mies"... ;O)
Valkoinen suoja/peite, vai mikä tämä sitten virallisesti lieneekään...
On jossain...
Ja juuri nyt se "jossain" on kadonnut...
Mutta kyllä "jossain" silti täällä on samojen seinien sisäpuolella.
Ja tuolta "jossai":sta se valkoinenkin vielä joskus löytyy.
Mutta sopiihan tämä sävy syksyyn, miksei sopisi.

Loppuun vielä muutama kuva kodista.
Olen "romunkerääjä", kuten äiti jaksaa muistuttaa.
Mutta minkäs teet, kun rakastaa kaikkea kaunista....
Omasta mielestä kaunista.

Viime viikolla PELASTIN kirveeltä isän alakoulussa tekemän IHANAN turkoosin pikkukaapin punaisilla kahvoilla.
Liekö tuo lääkekaappi tai vastaava, ainakin kokonsa puolesta.

Raahaan sen tällä viikolla kotiin, sillä se on ollut kuivumassa, 
että turvonnut laatikko menisi taas kiinni.
Pelastin tosiaan.
Sillä äiti oli sen jo ehtinyt raahata makasiiniin ja sanoi, 
että meinasi laitta palasiksi..... :O(
Ja keräilijä ( siis se "romunkerääjä") minussa meinasi saada slaagin.
Ja taisin jopa huutaa kurkku suorana, että "ei hyvä tavaton, kaappi sisälle ja joutuin!"
Kostunut tuo oli kylmässä, 
mutta kyllä siitä vielä hyvä pikkukaappi tulee. 
Onhan sillä jo noita vuosia, luultavasti yli 60
ja toivottavasti monen monituista vuotta vielä edessä.

Taas pääsin viime tipassa hätiin, sillä niin olisi kirves viuhunut, äiti kun tunnetusti hävitää kaiken "ylimääräisen".

Kaksi vuotta sitten, kun isä kuoli ja kävimme äidin kanssa kolariauton tyhjentämässä,
juoksentelin autokorjaamon miehen perässä ja "riivin" isän työkalupakkeja miehen käsistä....
Äiti kun oli jo ehtinyt sanoa miehelle, että 
"vie vaan, ei hän niillä mitään tee..."
...Pakit  täynnä työkaluja.....
Mutta minä teen... oli pakko todeta...
Ja nekin tuli pelastettua.






tiistai 18. lokakuuta 2011

Vanhoja juttuja




Vanhoja juttuja.
Mutta kaivoin ne nyt taas esiin.
Neulatyynyjä, vaan minulla muuten vain esillä.

Kaksi kuukautta muutosta ja edelleen tavarat hakevat paikkojaan.
Aamulla seikkailin pimeässä työhuoneessa.
Tuloksena yksi haljennut varpaankynsi.
Paljon verta.
Ja muutama ärräpää.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Ei pöllömpi juttu


"Mistä näitä pöllöjä oikein tulee....?"
Jostain valveen ja unen rajamailta.
Mielikuvituksen taakse kätketyiltä nummilta.
Menneisyyden syövereistä.
Lapsenmieliseltä naputtajalta...
Sieltä niitä pöllöjä tulee......


Pipo on piskuinen, ympärysmitta 50 cm.
Menee kyllä varmaan vielä 52:n päähän.
Materiaali tässä on villa/polyamidi, 75%/25%
Löytyy myös TÄÄLTÄ:

Loruilut sikseen, 
mutta eilen mietin tosissaan tämän pipon syntyjä syviä.
Jossakin olen netissä nähnyt  tämän tyylisen ja sieltä se on alitajunna kautta muistiini piirtynyt.
En vaan etsimällä eilen sitä "alkuperäistä" mistään löytänyt.
No, nyt se menköön sitten omana ideanani eteenpäin.... ;O)
Ja onhan se niin, 
että tällä hetkellä näitä pöllöjä seikkailee hatuissa ties missä muodossa.
Mutta olisi se mukava antaa kunnia "suunnittelijalle", sille joka ensimmäisen kerran on pöllönaaman virkattuun pipoon laittanut.


Lauantaina paistoin kaksi pellillistä pizzaa.
Ei mitään ohutta lerppua vaan täyttä tavaraa... ;O)
Oikeastaan ensisijaisesti poikaa varten, joka oli pikkuinen....(19v.).....  ;O)
 koko päivän metsässä pelaamassa värikuulasotaa.

Mutta taitaa tuota pizzaa riittä koko viikoksi tuosta satsista.
Tunnetusti olen suuruuden hullu.
Joka asiassa.
Ollaan pojan kanssa molemmat melko "pieniruokaisia".
( Tosin herkkuja menee miten paljon vaan)
Olen monta kertaa "siunaillut" noita laihdutus/diettiohjeistuksia.
Ei meikäläinen ehdi edes yhden päivän aikana syömään niin jumalatonta määrää ruokaa, mitä niissä pitäisi syödä.
ja kun kaikenlisäksi syön hyvin vähän kerrallaan, niin...

Tänään on muuten laiskottelupäivä.
Kävin aamulla ( siis jo puoli 11) hierojalla
ja sen jälkeenhän täytyy laiskotella.

Vasta illaksi sain lekuriajan, vaikka jo aamu kahdeksalta sitä varasin.
Pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä katsomaan, 
jos osaisivat yhtään sanoa, mikä kenties meikäläisen nuppia vaivaa.

Meinasi taas eilen illalla taju lähteä sohvalla istuessa.
Viime viikolla sama juttu kesken iltalenkin.
No, ei ole uutta, tätä on ollut ennenkin.
Yhtäkkiä vaan meinaa maailma kadota "alta".
Ja kaikki keinahtaa ja heilahtaa.

Liekö tämä sitten se paljon mainostettu
"hiipivähulluus"..... ;O)


torstai 13. lokakuuta 2011

Lisää pöllöjä





Meillä vaan pöllöillään.
Tosin pöllö olo tässä on ollutkin jo pidemmän aikaa.... ;O)
Tein mallikappaleen.
Ja niin paljon lapsenmielinen olen,
että tämä meni heti omaan käyttöön.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tossuja




Taas "samoja" tossuja.
Näitä on vaan niin tavattoman mukava tehdä.
Samoin kuin noita virkattuja hattuja.
Lanka on Novitan Seiskaveikkaa.
Tossut lähti myyntiin TÄNNE: 





Pakko laittaa meidän pikkupotilaan kuvat tänne....
Minä hienosti sidoin poikapolon tassun...
epäillen jo valmiiksi, ettei side siinä kauaa pysy.
Pysyi 10 minuuttia.
Side revittiin hampaat irvessä irti....
Lääkkeet nuoltiin pois....

Lopuksi sain vielä hyvin syyttävän katseen:
... Miks sä mulle tollasia rättejä tunget.....