.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Sisäisen kellon siirto


Näinhän tässä taasen kävi, että heti seuraavassa mutkassa 
"söin sanani", 
mutta en kai muuten kaksonen olisikaan.
Kaksonenhan on juuri tälläinen; epävakaa, päättämätön persoona.

Ja "sanojeni syömisellä" tarkoitan sitä, että juuri edelllisessä tekstissä hehkutan, että omalla tavallani downsiftaan, 
niin enkös sitten jo heti seuraavana päivänä, 
( tai ainakin sitä seuraavana)
ala juosta sen materian perässä.... :O(

Eli eilen aamusta tein itselleni todella raa'an tempun.
Käänsin sisäisen kelloni mullin mallin.
Heräsin aamuseitsemältä ja raahasin itseni puoli väkisin kunnostautumaan, 
että olisin viimeistään kymmeneltä Turkkusessa.
Minähän EN OLE aamuihmisiä.
HUH kauhistus, pois se minusta!
Mutta oli pakko selvitä reissusta kolmeen mennessä takaisin.
Sillä Kaltsu on koko viikon ollut kuumeessa ja olen häntä hakenut luokseni päivisin syömään, niin eilenkin.

Koko Karkkilan visiittini aikana minulla ei ollut verhoja ikkunoissa, lukuunottamatta keittiötä, jonne kävi lyhyemmätkin versiot.

Kun kokoajan tiesin, että olen vain läpikulkumatkalla asunnossa, 
ei tehnyt mieli väsäämään ylipitkiä superverhoja, 
sillä kaikki valmiina olevat vanhat verhoni 
olivat auttamattomasti liian lyhyitä.

Ja jos minä, jolla on aina kuuma, jouduin Karkkilassa sanomaan, 
että asunto on kylmä, 
niin ei sitä kylmyyttä ainakaan poistaneet jättisuuret ikkunat. 
Ihan älyttömän kokoiset, joissa olisi pitänyt olla YLI 2,50 metriset verhot!!!
Joten kiitos ei.
Minulle riitti puiset sälekaihtimeni aivan hyvin tuon ajan.

Eilisen aamupäivän vietin Turkkusessa tutkien verhokangas valikoimaa.
Melkein epätoivoon vaipuneena huonosta saaliista, 
ne sitten yhtäkkiä olivatkin siinä!!
Ja nyt minulla on kangas.
(Todellisuudessa kaksikin!)
Saa vain nähdä miten kauan kestää, 
että saan ne ommeltua... ;O)

Myyjällä oli muuten aivan upeat kynnet ja niin alkoi omassa takaraivossa naputtaa "mulle ja mulle ja...."
Itseasiassa omat kynteni ovat kyllä melkoisen pitkät ilman tippejäkin.
(Tosin juuri viikolla toisesta pikkurillistä tuli raajarikko)
Noissa geelikynsissä vaan on se hyvä puoli, 
että lakka  niissä pysyy hyvänä päiväkausia(viikko-)
Omista se lähtee aina viimeistään seuraavana päivänä lohkeilemaan, käytät sitten mitä lakkaa tahansa.
Ja on minullakin ollut tipit, muutamaan kertaan.


Löysin yhden vanhan kuvankin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti