.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Virkattu kaulahuivi





Kaulahuivi valmistui.
Harmi vaan, 
että juuri nyt on aivan liian lämmintä sen käyttöön ottamiselle.
Hiki virtaa ilman huiviakin kiitettävästi.

Voi miten niin usein toivoisin, että joskus palelisi, vaan ei.

Kauhulla odotan vaihtoehtovuosia...
Minunlaiseni "kun aina on kuuma"-ihminen,
käy varmaankin jo tuonelan porteilla siinä vaiheessa....  :O(

Tämä huivi on virkattu varastosta löytyneestä Fleurista.
Muistaakseni se on täysin akryylilanka.
Sellainen, josta en sen herkästi huonoksi käytössä menon vuoksi tykkää.
Muuten kyllä sopii minulle, 
sillä on hieman "kevyempi" käytössä, kuin villa.
Ruusut samalla mallilla kuin aiemmatkin.
Rose mohairia ja Floricaa.

Ja jälleen kerran toive eteenpäin vietäväksi........
Hieman jo viileämpää ilmaa. KIITOS!

torstai 29. syyskuuta 2011

Leivontapäivä



On leivottu pullaa.
Suklaakääretorttua...
On mokailtu.
Laiskoteltu.
Iloittu, oikeudenmukaisuudesta.
Unohdettu pullataikinasta rasva...
Tosin onneksi kyseessä oli juuri pullataikina..
Rasvan voi heittää vielä perään... ;O)
Hyvää tuli...
Kaikista. 

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Virkatut lapaset



Harmaa on yksi mieliväreistäni.
Taidan olla hieman harmaa tyyppi....  ;O)
Lapaset.
Näitä toivottavasti tarvitsisi jo pian,
Alkaa tympiä kun aina vain on niin lämmin, 
ettei voi kunnolla pukeutua syysvaatteisin.
Sukatkin otin käyttöön vasta viime viikolla, 
kun en enää kehdannut paljasta jalkaa tunkea kenkään.
Ajattelin, että ihmiset kummeksuu, jos huomaavat 
paljaat jalkani...  :O(

Lapaset on virkattu.
Malli on oma.
jos oikein muistan ensimmäiset tälläiset tein noin 5-6 vuotta sitten tekemieni neulakintaiden innoittamana.
Näissä virkatuissa on jotain tuota samaa,
ainakin minusta.
Lanka on harmaata Nallea.

Nyt on pakko kokeilla ladata lapaskuvat tähän loppuun myös alkuperäisinä, näkee miltä ne täällä näyttävät....
sillä....
Kun käytän kuvankäsittelyn kuvakoon pienennysohjelmaa saan kuvista tulemaan hyvin, hyvin epäselviä/epätarkkoja,
vaikka alkuperäiset olisivat miten tarkkoja tahansa.
Katsotaanpas....

Onko vika kuvaajassa....
 


tiistai 27. syyskuuta 2011

PÖLLÖ




Tänään on ollut ihan pöllö päivä.
Pöllöpäivä......
Näitäkin tarvitaan.
Onhan pöllöt sitäpaitsi juuri nyt IN.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kangasbaskeri



 Tänään tuli hinku rääkätä vaihteeksi hieman ompelukonetta.
Tarvitsin päähineen.
(Tarvitsinko? Siis oikeastiko minulla ei ole päähineitä???) 

Sen piti olla jotakin muuta, kuin virkattua tai neulottua.
Vaihtoehdoksi jäi siten ompeleminen kankaasta.

Baskeri.
Sen minä tekisin.

Vaan millaisen?

Olen tehnyt näitä aiemmin siten, 
että päälakikappale on yksinkertaisesti ympyrä.
Mutta, kun minulla on tälläinen pieni, lättäpää....
Se ei ole kaikkein paras mahdollinen malli minun nuppiani ajatellen.

Kiilakappaleista?
no juu...
Vaan sitten muistin nähneeni JOSSAIN??
Lippalakin, joka oli tehty kiiloista siten, 
ettei kiilojen alaosaan asti ylety sauma.

Muuta kuin kokeilemaan.
Ja ihan hyvä tästä tuli.
Ja vielä ruusu pisteeksi ....  ;O)
Baskeri on vuoritettu, menee kyllä talvellakin.



Siiri, p....palleroinen....
On asettunut äidille.
Ollut siellä nyt jo seitsemän viikkoa.
Minulla ei ole kotona enää karvakavereista kuin Kaapo. 
Petskuhan muutti Nogelle Forssaan jo viime syksynä. 
 
Ja mulla on Sirppaa kauhea ikävä.
Äiti näet ei "suostu" kissaa luovuttamaan kotiin....  :O(
No.
Somerolle muutosta tulee torstaina seitsemän viikkoa aikaa.
Mutta koko alkuviikko muuttoviikolla asuttiin Kaapon ja Siirin kanssa mammalla.
Siiripä sitten jäi sinne, kun me Kaapon kanssa siirryimme omaan kotiin.
Mamma näet esitti, että saa Siiri olla vielä hänen kanssaan ettei ole täällä muuttomiesten jaloissa pyörimässä.
Ja uhkaavasasti alkaa näyttää siltä, että Siiri pian jääkin sinne, 
sillä siitä on kummasti tullut "mamman kulta".....

Mulla on ikävä.
Mutta ymmärrän hyvin äitiä. 
Siiri näet on hyvin, hyvin seurallinen kissa, joka nukkuu kainalossa ja tasan tarkkaan pitää huolen, ettei olo tunnu yksinäiseltä.
Vaikea tilanne.
Kaipaan kissaani, jota tosin näen jatkuvasti.
Mutta olen toisaalta myös tyytyväinen, 
että äidilla on seuraa kissasta.


perjantai 23. syyskuuta 2011

Talvilippis ja kämmekkäät


Toinen flunssapäivä.

Olo on melko hyvä.
Nenä hieman tukkoinen.
Luulen, että yleiskuntoni on sen verran hyvä, 
että tästä melko äkkiä vileä elämä voitta.

Olen juonut mustaherukkamehua ja
napsinut hunajaa "raakana".
Siis paljasta hunajaa ( YÖK! On muuten pahaa)
Teelusikallinen suuhun.
Tätä napsin muutenkin päivittäin ennaltaehkäisyksi, 
mutta nyt kun tauti kaikesta huolimatta iski 
olen tupla-tuplannut annoksen.


Sain valmiiksi itselleni talvillippiksen.
Virkattu, TOTTAKAI.
Lankana Rose Mohair ja ihanat syksyiset ruskan värit.

Malli on taas syntynyt sitämukaan 
kuin silmukoita on työhön kertynyt, 
eli "omastapäästä".

Tässä lippiksessä  pyöreä kupu tosin on vaihtunut 
baskerimaiseen muotoon. 




Vaikka aina sanon, etten tahdo mitään osata valmiista mallista virkata tai neuloa,
tein tällä kertaa poikkeuksen.
Ruusu syntyi vaihteeksi tästä kirjasta:
Hieman erilainen, mitä nuo omat mallini.

Ja kun on uusi päähine, pitää käsienkin saada uutta lämmikettä.

Mahdollisimman yksinkertaiset virkatut kämmekkäät.
Pelkkiä kiinteitäsilmukoita ja väriraitojen vaihteluja.
Lanka sama Rose Mohair.

Vasta käytössä näkee,
millaiseksi tämä lanka käsineissä menee.


Herkuteltukin on.
Ohje mansikkapiirakkaan TÄÄLLÄ:

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kurkkukipua ja tukkoinen nenä






Piti kai sitten mennä brassailemaan, 
etten nykyisin ole juuri koskaan kipeä.

Eilen oli hammaslääkäriin meno lohjenneen hampaan kanssa
ja tottakai aamulla kurkku niin kipeänä, etten muista milloin.
Tänään valuu jo nenäkin.
Olo on flunssainen.

No, olen minä ollut flunssassa.
Viimeksi 1,5 vuotta sitten helmikuussa.
Toiset vetävät lävitse nämä olotilat monta kertaa vuodessa,
joten saa kai olla onnellinen, 
että näinkin harvoin sitten minuun iskee.

Monta päivää olen lääkinnyt poikaa,
keuhkoputkentulehdus.
Kukahan minua lääkitsee?

Nyt reilu kuukausi asuttu.
Joitain kohtia kodista uskaltanee siis jo vaikka kuvatakin.
Suurin osa on kunnossa.
Mutta odottelen kaappien kasaajaa.
Verhotankojen asentajaa.
Hyllyjen seinille ruuvaajaa.
Maksullista miestä......  ;O) 

Kaikkea kun en vaan yksinkertaisesti AIO edes yrittää tehdä itse.

Mutta nyt.
Luvassa laillista laiskottelua.
Hyvällä omallatunnolla kurjan olon valittelua.

Onneksi meikäläisellä ei tuo kuume sentään nouse kuin harvoin,
toivottavasti ei nytkään.

Jaksaa siis edes jotain touhuta, 
sillä ei tälläinen pieni flunssanpoikanen onneksi vielä petiin kaada.

torstai 15. syyskuuta 2011

Keskeneräisten töidenneuroosi


Kamalaa.
Mutta totta.
Sillä se minulla on.

Eilen komentoin TÄSSÄ blogissa,
että minulla on keskeneräisten töiden neuroosi.

Ensin mietin, että millähän nimellä tätä voisi kutsua.
Kesken on vaikka mitä, 
mutta aina vaan tekee mieli aloitella uusia.
Tänään tein päätöksen, ettei enää yhtään uutta aloitusta,
ellei saldoon tule myös vanhojen lopetusta.... ;O)


 Nämä kaksi virkattua trikookude mattoa ovat olleet kesken jo keväästä.
Korkea aika varmaankin saattaa työt päätökseen.
Ajattelin kerätä itselleni paineita niiden valmistumiseksi
julkaisemalla keskeneräiset versiot täällä.
Tänään on ollut tälläinen 
"muotopuolipäivä".
Fetamunakkaastakin tuli kokkelia....  ;O)



Uuniomenoista tosin tuli aivan
yhtä herkullisia kuin aina.
Ohjeen raapustin TÄNNE:

P.S
En sitten vaan onnistu lataamaan tänne bloggeriin näitä kuvia siten, että tuo "laatu" säilyisi.
Vaikka kuvan koko muuttuu ladattaessa pienempään suuntaan,
tulee kuvasta
silti epätarkempi...
Outo homma...
En ummarra ma.....  :O(

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Nettiriippuvaisuus



Niin pieni on ihminen.
Ja kantapään kautta taas kerran jouduin huomaamaan,
miten riippuvainen "pienistä" asioista.

Netti katkesi sunnuntai-iltana.
Ja mitä tekemistä on nykyihmisellä
ilman internettiä???
Tai kysytään,
mitä saa tehdyksi kun jostain syystä tekniikka pettää?
Saa purettua laatikoista loput astiat.
Saa kaivettua jätesäkeistä neule- ja virkkauslangat kappiin.
Saa järjesteltyä sekalaisen määrän muuta rompetta.
Saa aloitettua kolme eri virkkaustyötä.
(Tosin valmistuminen on vielä kysymysmerkki)

MUTTA!!
Ei päässyt edes nettipankkiin....  :O(
Mitä jos joku on nyysinyt tilin tyhjäksi.....
Ei saanut toimitettua tärkeän lomakkeen täyttöä.
Tosin otin auton alle ja kävin toimittamassa asian henkilökohtaisesti.
Jäi lehdet lukematta.
Tuntui, että osa elämää katosi jonnekin....  ;O)

Kysymys tohtorille:
Onko tämä vakava tila?
Ovatko vieroitusoireet aina näin voimakkaat?
Olenko jo nyt menetetty tapaus,
paatunut nettiriippuvainen?

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Mietteitä



Olen joskus miettinyt, kannattaisiko sanomalehtien luku, 
uutisten seuraaminen jättää hieman vähemmälle.
Välistä tuntuu, ettei maailmaan mahdu kuin pahuutta ja tuskaa, ahdistavia asioita ja uutisia.
Onnettumuuksia.
Humalaa.
Väkivaltaa.
Ei kunnioiteta toisten omaa.
Ei toista yksilönä.
Itselleni tulee kovin kaksijakoinen olo.
Suree, ottaa osaa ja on pahoillaan maailmassa tapahtuvasta pahasta.
Siitä, miten helppoa joillekin on toista satuttaa.
Toisaalta on myös hyvin onnellinen, helpottunut ja tytyväinen.
Tyytyväinen siitä, että oma elämä on juuri se, mikä se on.
Itseni näköinen.
Vailla jokapäiväistä huolta tai pelkoa.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Sisäisen kellon siirto


Näinhän tässä taasen kävi, että heti seuraavassa mutkassa 
"söin sanani", 
mutta en kai muuten kaksonen olisikaan.
Kaksonenhan on juuri tälläinen; epävakaa, päättämätön persoona.

Ja "sanojeni syömisellä" tarkoitan sitä, että juuri edelllisessä tekstissä hehkutan, että omalla tavallani downsiftaan, 
niin enkös sitten jo heti seuraavana päivänä, 
( tai ainakin sitä seuraavana)
ala juosta sen materian perässä.... :O(

Eli eilen aamusta tein itselleni todella raa'an tempun.
Käänsin sisäisen kelloni mullin mallin.
Heräsin aamuseitsemältä ja raahasin itseni puoli väkisin kunnostautumaan, 
että olisin viimeistään kymmeneltä Turkkusessa.
Minähän EN OLE aamuihmisiä.
HUH kauhistus, pois se minusta!
Mutta oli pakko selvitä reissusta kolmeen mennessä takaisin.
Sillä Kaltsu on koko viikon ollut kuumeessa ja olen häntä hakenut luokseni päivisin syömään, niin eilenkin.

Koko Karkkilan visiittini aikana minulla ei ollut verhoja ikkunoissa, lukuunottamatta keittiötä, jonne kävi lyhyemmätkin versiot.

Kun kokoajan tiesin, että olen vain läpikulkumatkalla asunnossa, 
ei tehnyt mieli väsäämään ylipitkiä superverhoja, 
sillä kaikki valmiina olevat vanhat verhoni 
olivat auttamattomasti liian lyhyitä.

Ja jos minä, jolla on aina kuuma, jouduin Karkkilassa sanomaan, 
että asunto on kylmä, 
niin ei sitä kylmyyttä ainakaan poistaneet jättisuuret ikkunat. 
Ihan älyttömän kokoiset, joissa olisi pitänyt olla YLI 2,50 metriset verhot!!!
Joten kiitos ei.
Minulle riitti puiset sälekaihtimeni aivan hyvin tuon ajan.

Eilisen aamupäivän vietin Turkkusessa tutkien verhokangas valikoimaa.
Melkein epätoivoon vaipuneena huonosta saaliista, 
ne sitten yhtäkkiä olivatkin siinä!!
Ja nyt minulla on kangas.
(Todellisuudessa kaksikin!)
Saa vain nähdä miten kauan kestää, 
että saan ne ommeltua... ;O)

Myyjällä oli muuten aivan upeat kynnet ja niin alkoi omassa takaraivossa naputtaa "mulle ja mulle ja...."
Itseasiassa omat kynteni ovat kyllä melkoisen pitkät ilman tippejäkin.
(Tosin juuri viikolla toisesta pikkurillistä tuli raajarikko)
Noissa geelikynsissä vaan on se hyvä puoli, 
että lakka  niissä pysyy hyvänä päiväkausia(viikko-)
Omista se lähtee aina viimeistään seuraavana päivänä lohkeilemaan, käytät sitten mitä lakkaa tahansa.
Ja on minullakin ollut tipit, muutamaan kertaan.


Löysin yhden vanhan kuvankin.