.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Välivaihe




Vappendaalia kaikille tasapuolisesti. 
Monelle tämä aamu mitä todennäköisemmin aukeaa ankeana ja harmaana, tai ainakin osittain mustavalkoisena, kun silmiä on vaikea pitää auki.
Omalla kohdallani nuo ongelmat onneksi ovat pois suljettuja, sillä liiallinen juhliminen ei koskaan ole kuulunut tapoihini..... ( pois sulkien tietysti nuoruuden hairahdukset......)
Tosin olen kyllä aikoinaan saanut kuulla monenmoista..." vedä joskus oikein kunnon kännit, ettet pingota..." jne....
Mutta, kyllähän minut tuntevat tietävät, etten rentoutumiseen ja hauskanpitoon mitään iloliemiä tarvitse.

Jokatapauksessa Vapunpäivän aamu on täällä Karkkilassa auennut mitä upeimpana. Aurinko paistaa, aamulenkki ( meille aamu ja eka ulkoilu on noin klo 9.....) on tehty ja kohtapuoliin aamukahvitkin juotuna. 
Vähän koleaa kylläkin on, lenkillä tapasin tutun, joka kertoi aamukuudelta olleen vielä pakkasta.

Minulla on tämä hyvin epäterveellinen pinttynyt tapa, kitata melkein pannullinen kahvia aamuisin tyhjään vatsaan.... Sitä olen harrastanut niin kauan kuin jaksan muistaa. Työaamuisin tuo "melkein pannullinen" on tosin vaihtunut vain neljään kupilliseen.
Sitten vasta osaan suunnistaa puuron keitolle. 
Tosin taisin olla pitkälle päälle kaksikymmentä, ennen kuin aloin aamuisin syödä oikeastaan yhtään mitään. Mutta siitä asti sitten onkin puuro porissut padassa joka aamu. Pois lukien niinä aamuina, kun mies oli kotona, silloin meillä syötiin enemmän englantilaisittain...paistettuja munia ja pekonia jne....

Ensimmäinen päivä toukokuuta. Tämä mitä todennäköisemmin on ratkaiseva päivä loppuvuoden suhteen.
Sen tosin näkee kuitenkin vasta myöhemmin.
Hieman olen viime päivinä ehtinyt katua myös tuota päätöstä sen tarjouksen/tilaisuuden suhteen. 
Miksihän aina täytyy epäillä, eikä kaikkeen kuitenkaan uskalla ryhtyä. Tein ehkä kuitenkin päätöksen hieman liian aikaisin, olisihan minulla ollut aikaa odottaa tähän asti.
Mutta päätetty mikä päätetty. Turha katsoa taaksepäin, se ei koskaan ole kuulunut tapoihin.

Huomasin äsken, ettei ole mitään käsistäni lähtenyttä näytettävää. Olen jostain syystä viimepäivät polkenut paikoillani. Tehnyt joka päivä kyllä kaikenlaista, mutta jostain syystä mitään en valmiiksi asti.
Onkohan tämä nyt sitten joku sellainen taantumavaihe??
Olen siis taantunut........  ;O)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti