.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Ja omenapuunkukat tuoksuu







Omenapuiden katveessa......
Voikukkapellolla.....
Rakastan huumaavaa tuoksua....
Täällä tuoksuu lapsuuden kesät.......

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Lippispäivä



Jälleen kerran........







Sataa, sataa ropisee....
Aina vain sataa. 

Onneksi on koira, tulee siltikin lähdettyä ulos lenkille. En näet usko, että ilman Kaapoa niin tekisin, sen verran loiva liikkeinen olen, että varmaan vaan vetelisin lonkkaa mukavasti sisätiloissa.
Vielä on iltaulkoilut edessä, melkein kaksi tuntia kuitenkin jo tänäänkin tuolla sateessa talsittu.

Aamupäivällä ompelin pikapikaa tämän tyttösen lippiksen. Nämä ovat mukavia ja nopeita valmistaa. Kankaina samat materiaalit, mitä eilisessä liivihameessa. Tämä lippis on hieman reilumpaa mallia, vähän tälläinen "katupoikakotsa", ei siis päänmyötäinen kupu. Takana on kuminauha, joka tekee kuitenkin reunasta napakan. Menee 50/52 senttiselle käyttäjälle.

Virkatun lippiksen, joka menee myös 50/52 kokoiselle, tein valmiiksi viime yönä telkkaria tuijottaessa.
Kellon viisarit vetelivät taas yli kahden, ennen kuin maltoin pääni tyynyyn kallistaa.
Minun sisäinen kelloni nyt vaan toimii näin, ei siihen auta mitkään vippaskonstit, saada sitä toisin päin kellahtamaan. 
Olen kai ikuinen "Illan virkku ja aamun torkku....."
Molemmat lippikset löytyy taas TÄÄLTÄ:

Huomenna pakataan taas kimpsut ja kampsut ja suunnataan Kaapon kanssa Forssan kautta Somerolle ensi viikoksi.
Varmaan vasta viikonlopuksi palataan kotiin.

Forssassa saan kunniatehtävän mennä kuvaaamaan tyttären asunnon ja varsinkin keittiön ennen remonttia. Tämä osti kolmion ja alkavat nyt remppaamaan sitä, tosin minusta nykyinenkin keittiö on ihan hieno, vasta 2003 uusittu sekin.
Ja keskiviikkona valmistuu nuorimmainen ammattiin. Torstaina juhlistetaan valmistumista hänen luonaan, joten keskiviikko meneekin leipomusten merkeissä.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Päivänkakkaroita... Illalla...





Tämä päivä on taas mennyt vähän niin ja näin.
Sentään jotakin valmistakin.

Tänään on kierrätetty..... Kirpparilta lakanaa.... vanhaa pitsiliinaa... ja äidiltä "ruikutettua" vanhaa tyynyliinaa, joka on nyt tupla-tupla kierrossa..... Sillä ennen tyynyliinaksi päätymistään sydänkangas oli ollut kirpparilla verhoina.
Tämä se on jo kunnon kierrätystä..... vai mitä?.........  ;O)

Ainoastaan napit ovat ehtaa käyttämötöntä tavaraa... MUTTA!!
Nekin ovat ainakin 25-30 vuotta vanhat.....  ;O)
Minullahan on laatikkokaupalla näitä Somerolaisen vanhan nappitehtaan nappeja varastossa hamstrattuna.
Sukulaisen kautta minulle tulleita.

Tosin olin itsekin kyseisessä puulaakissa 11 pitkää vuotta työssä. Tosin silloin ei enää nappeja oltu valmistettu vuosiin.

Pitkästä aikaa siis istahdin ompelukoneen taakse.
Mekko, tai paremminkin kai liivihame. Joka meni myyntiin TÄNNE:
Kaava on vanha, itse aikoinaan kaavoitettu.

Tosin muutin sitä sen verran. että tein napituksen toisinpäin, mitä alkuperäisessä. 
Nykyisin kun näemmä ei enää ole merkitystä sillä tuleeko olkaimen takakappale etukappaleen päälle, vai toisinpäin. 
Opiskeluaikoina näin päin jos olisin tämän mekon napittanut olisi se ollut iso miinus...
Aina painotettiin sitä, miten olkapää /-sauma, jne kääntyy aina takakappaleen puolelle, ei koskaan eteen.


tiistai 24. toukokuuta 2011

Hempeät lippikset tytöille




Sataa....
Juuri äsken alkoi.
Eipä sitten ehditty iltalenkille kuivin tassuin.
Päivä on ollut hieno, aurinkoinen. Tosin aivan järjetön tuuli on puut vinossa pauhannut.
Kaksi tyttöjen virkattua lippistä tämän päivän saldona, koristeena kummassakin kukka. Molemmat koossa 50/52

maanantai 23. toukokuuta 2011

Sateen jälkeen





Tänä aamuna sen taas muistin..... :
Että Someron terveyskeskukseen on TODELLA kinkkistä päästä soittamalla "läpi". 
Ainakin aamuisin.....
Ja varsinkin maanantaiaamuisin......  :O(
Muutama ärräpää.
Muutama katkennut soittoyritys. ( Tämä tosiaankaan ei johdu puhelimestani, eikä liittymästä, sillä näin käy joka kerta tuonne jonottaessa hiemankin pidempään). 
Mutta lopulta aika jo yhdeksäksi.

Tänään on eilisen kesän jälkeen ollut taas täysi syksy sateineen.
Tosin sateen ja pimeyden loputtua, "sateen jälkeen paistoi päivä kuitenkin...."
Ilma oli mitä mainioin lenkki-ilma.
Tosin minun lenkkini päättyi hieman ikävästi.
Viimeisen 1,5 km könkkäsin hammasta purren, toivoen, että pääsisin vain nopeasti kotiin.
Jalasta, jalkapohjasta vain yhtäkkiä kuului.... Siis ihan oikeasti, minä kuulin sen..... kamala pamaus. Sen jälkeen vihlova kipu, kuin jotakin olisi ratkennut.
Nyt ei kannata nousta varpaille seisomaan.
Ja iltalenkkikin mennä köpöteltiin taas kuin vanhat ankat, vaakkkuen.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Oma maa mansikka




Oma maa mansikka...
Muua maa mustikka....
Totta.
Rakastan mansikoita, näitä kotimaisia.
Mustikkaa en jostain syystä kykene syömään, tulen siitä huonovointiseksi.
Pensasmustikka taasen, se on herkku.

Koko päivä on mennyt järjestellessä kankaita ja lankoja, noita työtarvikkeita kasaan.
On sitten helpompi muutta.

lauantai 21. toukokuuta 2011

"Niitä päiviä"






Kai tämä vain taas on "niitä päiviä"
Kun tekee......
Tekee.....
Ja tekee.....
Eikä siltikään ole saavinaan mitään aikaiseksi.

Siivouksen ja kaiken muun "hömpän".....  ;O)
jälkeen olen varmaankin ansainnut muutaman muffinsin iltakahvin kanssa?

Perusmuffaritaikina, johon rouhin, 
( LUE: hakkasin hampaat irvessä) Ranskalaisiapastilleja.
Astalo, jota käytin oli ensimmäinen käteen ja tarkoitukseen sopivan tuntuinen..... Tupperin jätskikauha.
Siinä sitä lenteli pastillit ja ärräpäät yhtä tasaiseen tahtiin.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Virkattu autolippis ja kesä... ;O)




Olenhan minä jotakin saanut valmiiksi asti. 
Tosin edelleen suurin osa töistä nuokkuu puolivalmiina mikä missäkin. 
Kaaos on dramaattinen kotona.
Pojille, tai miksei tytöillekin tämä autolippis. Nyt kun aurinkokin taas on alkanut näyttäytymään pilvien takaa, suojaa päätä mukavasti. 
Lanka 50/50 puuvilla/akryyli.
Sen voi tilata omaksi TÄÄLTÄ





Kaikki aika vaan tuntuu hujahtavan ihan jonnekin muualle, kuin täällä läppärin takana istumiseen.
Välillä joutuu ottamaan oikein sellaisen pihtiotteen kasvoistaan....
Etusormi ja peukalo haralleen ja muhkea rutistus ylä- ja alaluomesta ja venytys vastakkaisiin suuntiin.
Sitä kun ei aina kaiken kiireen keskellä muista miten tavattoman kaunis tämä maailman on.
On vain pysähdyttävä.
Nautittava.
Nuuskittava.
Maailma, on juuri nyt niin täynnä tuoksuja.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Kolmensuklaan juustokakku





Äitienpäivä.
Koko perhe Somerolla.
Ja....
Kolmensuklaan juustokakku....
Valion maustamatonta tuorejuustoa.
Flora Vispiä
Pandan tummaa,-valkoista- ja maitosuklaata.
Pohjalla Domino mansikkaa.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Virkattu lierihattu




Tämä lähti lahjaksi. Virkattu samalla mallilla, kuin valkoinenkin.
Lankana vihreä Novitan Miami.

Kaapon kanssa vietetään Somerolla ihanan keväistä viikonvaihdetta.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Ihmisen ääni




"Kun ihminen kuolee, ensimmäisenä unohtaa äänen..." 
En muista missä ja milloin tämä on ensimmäisen kerran sanottu. Jostain se alitajunnasta kuitenkin äsken putkahti ajatuksiini. 
Kaapon kanssa kävellessä mieleeni tuli oma mammani ja se, että ensi vuonna hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi jo 30 vuotta. 
Se on pitkä aika. Hyvin pitkä. Mietteissäni sitä ymmärsin, etten enää muista hänen ääntään. Joitan soinnahduksia sieltä täältä tulvahtaa alitajuntaan, mutta oikea ääni...Se on jo kadonnut.

Olen unohtanut monia ääniä. Ymmärrän, ettei niitä kaikkia voi mitenkään säilöä itselleen varastoon, ei vaikka haluaisi. 
Eikä vain kuolema, tuo lopullinen ero rakkaasta ihmisestä, ole se ainoa, jonka johdosta toisen ääni unohtuu ja katoaa. 
Kun elämässä katoaa yhteys, samoin on se tekijä sille, että "...ensimmäisenä ihmisestä unohtaa äänen...."

maanantai 2. toukokuuta 2011

Virkattu lierilätsä




Minä vaan jostain syystä olen ikihyväksi ihastunut tähän Novitan Miami lankaan. 50/50 puuvillaa ja akryylia ja todella ihana neuloa ja virkata.
Väänsin siitä eilen pikaiseen itselle lierihatun, tulevia auringonpaisteita ja siis helteitä varten ......  ;O) 
HIH... En voi sietää hellettä, lämpimästä nautin, mutten pätsistä, jollainen mm. viime kesä oli ja minulle siis kauhistus. 
Tähän hattunhan minulla ei sen kummempaa mallia ole. Kopsasin TÄSTÄ hatusta, jonka viime kesänä virkkasin. 
Nyt vain enemmän oman värisenä, minä kun en oikeastaan ole kovin "Kirjava ihminen". Eli tykkään enemmän yksivärisestä, rauhallisesta, kuin noista seka-sotku-värilangoista.



Ja kuten tästä kuvasarjasta huomaa, on varmaankin seuraavaksi jo korkea aika tehdä teepannulleni ikioma myssy. Nyt raukka joutuu lämmittelemään tuon puolikokoisen vesikannun suojahatun alla. 

Innostuin myös eilen samaisesta Novitasta virkkaamaan hiuksiin parit "donitsit". Kiva tuo minun tumma/vaalea hiuspehkoni. 
Tumma väri kun alkaa vähitellen haaleta. Ja kun alunperinkään värjäystulokseni ei kovin kaksinen ollut, vaan vaaleaa jäi sinne tänne, on tukka juuri tällä hetkellä melkoisen kirjava.

En tiedä, tai muista, olenko jo miten monasti maininnut, etten ole farkkuihminen. Niissä vaan en oikein tunne oloani "kotoisaksi". 
Kaivoin kuitenkin eilen kaapin perukoilta esiin nämä, joiden lahkeista kuitenkin tykkään niin paljon, että näitä voi jopa käyttää. 
Tosin pienen laskutoimituksen jälkeen jouduin kauhukseni toteamaan, että kyseiset farkut ovat joko 9 tai 10 vuotta vanhat.........  ;O)
Vielä mahtuu jalkaan, vaikka puntarin lukema on noussut kymmenen vuoden takaisesta ( ilmeisesti siis puntari valehtelee.....),eivätkä ole edes rikki tai pahemmin kuluneet....
Mistä varmaan voinee päätellä miten innokas farkkujen käyttäjä olen.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Välivaihe




Vappendaalia kaikille tasapuolisesti. 
Monelle tämä aamu mitä todennäköisemmin aukeaa ankeana ja harmaana, tai ainakin osittain mustavalkoisena, kun silmiä on vaikea pitää auki.
Omalla kohdallani nuo ongelmat onneksi ovat pois suljettuja, sillä liiallinen juhliminen ei koskaan ole kuulunut tapoihini..... ( pois sulkien tietysti nuoruuden hairahdukset......)
Tosin olen kyllä aikoinaan saanut kuulla monenmoista..." vedä joskus oikein kunnon kännit, ettet pingota..." jne....
Mutta, kyllähän minut tuntevat tietävät, etten rentoutumiseen ja hauskanpitoon mitään iloliemiä tarvitse.

Jokatapauksessa Vapunpäivän aamu on täällä Karkkilassa auennut mitä upeimpana. Aurinko paistaa, aamulenkki ( meille aamu ja eka ulkoilu on noin klo 9.....) on tehty ja kohtapuoliin aamukahvitkin juotuna. 
Vähän koleaa kylläkin on, lenkillä tapasin tutun, joka kertoi aamukuudelta olleen vielä pakkasta.

Minulla on tämä hyvin epäterveellinen pinttynyt tapa, kitata melkein pannullinen kahvia aamuisin tyhjään vatsaan.... Sitä olen harrastanut niin kauan kuin jaksan muistaa. Työaamuisin tuo "melkein pannullinen" on tosin vaihtunut vain neljään kupilliseen.
Sitten vasta osaan suunnistaa puuron keitolle. 
Tosin taisin olla pitkälle päälle kaksikymmentä, ennen kuin aloin aamuisin syödä oikeastaan yhtään mitään. Mutta siitä asti sitten onkin puuro porissut padassa joka aamu. Pois lukien niinä aamuina, kun mies oli kotona, silloin meillä syötiin enemmän englantilaisittain...paistettuja munia ja pekonia jne....

Ensimmäinen päivä toukokuuta. Tämä mitä todennäköisemmin on ratkaiseva päivä loppuvuoden suhteen.
Sen tosin näkee kuitenkin vasta myöhemmin.
Hieman olen viime päivinä ehtinyt katua myös tuota päätöstä sen tarjouksen/tilaisuuden suhteen. 
Miksihän aina täytyy epäillä, eikä kaikkeen kuitenkaan uskalla ryhtyä. Tein ehkä kuitenkin päätöksen hieman liian aikaisin, olisihan minulla ollut aikaa odottaa tähän asti.
Mutta päätetty mikä päätetty. Turha katsoa taaksepäin, se ei koskaan ole kuulunut tapoihin.

Huomasin äsken, ettei ole mitään käsistäni lähtenyttä näytettävää. Olen jostain syystä viimepäivät polkenut paikoillani. Tehnyt joka päivä kyllä kaikenlaista, mutta jostain syystä mitään en valmiiksi asti.
Onkohan tämä nyt sitten joku sellainen taantumavaihe??
Olen siis taantunut........  ;O)