.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

maanantai 28. helmikuuta 2011

Aurinkoista maanantaita








Järjettömän, upeaa, aurinkoista maanantaita.
Hain päivällä työpaikkalekurilta lääkkeet jalkaani ja äsken klenkkasin Kaapon taluttimen perässä tuollaisen puolentoista tunnin lenkin.
Juu.... juu... olihan siellä taluttimen toisessa päässä myös Kaapo, jos joku jo ehti ihmetellä, mitä se oikein sekoilee ja ulkoiluttaa pelkkää talutinta. 

Vaikka vaivan aiheuttaja onkin liiallinen liikunta, tai paremminkin lenkkeily sama hommeli jatkuu edelleen.
Nyt vaan tarvitsee taas jälleen muistaa tuo venyttely jaloille.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Lauantai-iltana juhlimaan




No. Ehkä ei kuitenkaan.
Aamulla on oltava töissä kahdeksalta.
Tosin saapas näkee, miten kengän käy.......
Miten pääsen huomen aamusta liikkeelle.
Tänään siitä ei ainakaan meinannut tulla niin yhtikäs mitään.
Ja ennen kaikkea miten selviän tämän jalan kanssa huomisesta päivästä....

Tämän tuskan jo tunnistan.
Oikeassa jalassa on Plantaarifaskiitti.
Olihan viime kesänä vasemmassa jalassa sama vaiva, joka nyt on näemmä pesinyt oikeaan.
Vain se, ken on saman kokenut, tietää, että tuska on tuska....kipu on kipu... mutta tämä on kuin pieni maailmanloppu.....  ;O)

Kaapon kanssa olen koettanut klenkata päivän kolme lenkkiä.
Tehtiin jopa normi tunnin keikaus päivällä, vaikka eteenpäin meno oli mitä oli. Hammasta purren, meikäläinen, sissi sitkeä klenkkasi..tosin aikaa reissuun meni jonninverran enemmän kuin tuo normi tunti.

Tänään ostin sen. Purkin hunajalle.
Tähän suloisen väriseen Mymmeli-purnukkaan upotin hunajapurkkini. Sen , joka on se toinen asia niistä kahdesta, jotka takuuvarmasti kuuluvat jokapäiväiseen elämääni.
Lusikallinen hunajaa "rakaana" ja iltaisin magneesium monivitamiinivalmiste. 

Tosin seuraavaa kuvaa ajatellen taisi juuri nyt luiskahtaa pienoinen valhe....
Sillä kuvassa on oikeastaan se kolmas tai pitäisikö sanoa ensimmäinen asia, jota ilman en varmasti kykenisi elämään.
Vesikannuni, joka vihdoin tänään sai uuden matonkuteesta virkatun kannensuojuksen. 
Entisen, ruman keltaisen päälle vedettävän.

Vettä kuluu varmaan päivässä kolmesta kahdesta neljään litraa.
Eikä suoraan hanasta, vaan seisotan sen tässä kannussa tiskipöydällä.
Ei jääkaappikylmää, vaan huoneenlämpöistä, se on niin parasta.
Olen siis melkoinen vesijuoppo, ollut aina.

torstai 24. helmikuuta 2011

Räbätys räbsis.....




Siis taivaallista.............NAM.....
Lopulta melkoisen harvoin tulee ostettua valmista kakkua.
Tänään ostin.
Nummelan Cittarista järjettömän ihanan Fazerin kolmen suklaan kakun.
Ihan vain sen kunniaksi, että kävin päivällä rakantavan keskustelun asianajajan kanssa.
Tästä se lähtee ja tanner tärisee. 
Saadaan vihdoin jotain tolkkua tuohon Someron sekopäähän.



Kalle tuli eilen ja tänään kävin illalla viemässä hänet kotiin Somerolle.
Äidin luona on aina kivoja ylläreitä.
Tänään "nappasin" matkaan nämä kaksi noin 50 vuotiasta kaunotarta.
Kulhoja näihin ei kuuleman ole edes kuulunut.

Toukokuu häämöttää jo melkein näköpiirissä
Tänään tein yhden ratkaisun tuossa toukokuuhun mennessä päätettävässä asiassa, erään tänään selvinneen asian johdosta..
Tosin pahoin pelkään, että mieleni ehtii vielä muuttua.



Ja nyt minulla on vihdoin myös tämä....
Jota olen jo pitkään harkinnut kokeilevani.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Sunnuntaipäivän ratoksi




Sunnuntain ratoksi iki-ihanaa mustaherukkarahkaa.

 Ja muistutuksena pikainen vilkasisu kuvaan jääkaapinovessa.
Muistutuksena siitä, ettei turhan tiheään kannata sitä ovea aukoa, 
vaan välillä on syytä kääntää myös katseensa alaviistoon.


Kissatko mukavuudenhaluisia.
Mitä siitä, kunhan edes etukäpälät mahtuvat "vatiin", 
loppu kissaa sovitellaan tarpeen mukaan......  ;O) 


perjantai 18. helmikuuta 2011

Pakkanen paukkuu nurkissa






....... Vaan sehän ei meitä haittaa.
Kaapon kanssa vietimme  muutaman päivän Somerolla. 
Eilen vihdoin palasimme kotiin.
Minulla on vielä sunnuntaihin asti vapaita, vasta maanantaina töihin.
Tänään olen koko aamun järjestellyt asioita, tulevaisuutta varten.
Oikein hyvältä näyttää.

Kotona odotti reissun jälkeen ylläri..... 
Tai oikeastaan kaksi.......  ;O)

Ulkona pakkanen paukkuu nurkissa, mutta aurinko paistaa niin upeasti.
Natutitaan elämästä ja sen antamista mahdollisuuksista.


sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Herkullisen upeaa pakkaspäivää




Upea pakkasaamu.
Mittari hipoo melkein kahtakymmentä miinusastetta.
Aamulenkin jälkee on lupa helliä itseään.
Tummaa, lämmintä kaakaota, Flora Vispiä ja vaahtareita..... 
Mikä sen makoisampaa.


Kaveri totesi, että olen mahdoton.
Ihmetteli, miten minulla on aina ollut tämä kyky provosoida.

Kyykyttää, kun siltä tuntuu. 
Silloin kun itse haluan.
Kyky olla niskanpäällä ja ampua sieltä silloin kun itse parhaaksi katson.

No, minä nyt vain olen tälläinen.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Tarjous




Olkkarin virkattu pitsimatto. Tätä en vaan ollut ehtinyt päätellä. 
Valmiina tosin on "seissyt" jo monta kuukautta.
Halkaisijaa matolla on reilu 160 cm.
Nyt kun olen ollut saikulla, sain tuonkin hommelin hoidettua ja kaunottaren lattian.
Tosin tämä ei ihan minun makuuni iske. Vaaleassa kuteessa kun "luuraa" noita punaisia pilkkukohtia.
Jos johonkin, niin värisilmääni olen aina ollut enemmän kuin tyytyväinen.
Toisaalta se harmittaa. Sillä välillä on rasittavaa, että on väreistä niin tarkka.

Sain eilen niin järkyttävän hyvän tarjouksen, että sellaisia tulee varmaan vain kerran elämässä.
Tosin se tietäisi muuttoa takaisin Somerolle.
En siis tiedä. En näet koskaan ole tuntenut tuota paikkaa kohtaan mitään kotiseuturakkautta.
Aikoinaan pakon edessä, miehen matkassa sinne takaisinkin muutin, vastaan haroen.

Ja Somerolla on luultavasti vielä edelleen myös tuo  nainen, jolle olen jonkinlainen pakkomielle.

No, hänellä tuo pakkomielle minua kohtaan on mitä ilmeisemmin vain seurausta siitä, että  hän kohtasi voittajansa. 
Se, että päihitin hänet, pääsin niskanpäälle. 

Tosin sain ruhtinaallisesti aika päätöksen teolleni.
Vasta toukokuussa on tiedettävä varmaksi.

Mutta se on sanottava, että ajatus kutkuttaa...
Kutkuttaa todella.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Valkeaa, hohtavaa, ajatukset lamauttavaa....




Sissi-keisarinna on kohta asustellut meillä kaksi viikkoa.
Ensimmäisen viikon Siiri keräsi rohkeutta johtajuusmittelöön.
Viime torstai-iltana se sitten tapahtui.

Pelkäsin jättää kissoja viikonlopuksi keskenään.
Vaan lopulta hyvin nuo täällä olivat pärjänneet, pelkoni oli siis turha.
Seinät olivat paikoillaan.
Kissat ilman naarmuja.
Tavaroitakaan ei ollut särkynyt. 
Henkisistä traumoista en osaa sanoa...
Vieläkään en vuosia kissojen kanssa elettyäni ole oppinut kissojen kieltä.....    ;O)


Meillä on siis jälleen kaksi kissaa.
Nimetkin sointuvat somasti......  ;O)
Sissi matkusti meille kaverilta Somerolta,  hänen kun oli kissasta luovuttava.

Vähän etukäteen tosin pelkäsin miten käy..... Siirin reviiri ja siihen tuodaan vanhempi narttu.
No...
Eivät nuo oikein hyvin ainakaan vielä tule toimeen keskenään, mutta katsellaan nyt...


Mietin äsken, kumpi on parempi.
Helle ja se, ettei pääse kuumuuden vuoksi lenkille.
Vaiko jatkuva lumisade, auraamattomat kävelytiet.
Se, että tunnin lenkki tuolla tarpoessa tuntuu kolmen tunnin rääkiltä.
Totuus on se, että pidän kuitenkin enemmän tästä lumesta.

Lumessa tarpomisen "päälle" alkoi tehdä mieli makkaraa.
Perus lenkkimakkaraa.
Ja onhan tämä sitä.... Tosin sekoitettuna juustosalaattiin.
Tämä onkin siten "juusto-/makkarasalaatti


Tänään huomasin miten inhottavan vahingoniloinen olen.

Olenkohan se laisinkaan minä???
Miten minusta on tullut tälläinen?