.

.

.

SagaLife pukee, sisustaa ja asustaa. Kierrättää ja ehostaa arkeen ja juhlaan. Koruja, pukuja, sisustusta, elämääni kaiken keskellä. Lue ja tutustu.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Arvottu on....


PADAA...
ARVONTA!
On suoritettu.

Ja kun nyt valitettavasti  tänä aamuna istuskelen täällä ihan yksikseni, on pakko tyytyä siihen, 
että olen itse tuon arvonnan ilman virallista valvojaa 
( ellei koirapoika siksi kelpaa) 
suorittanut.

Palkinto oli siis tämä:

Ja arvonta suoritettiin NÄIN:


 
Jos tällä huonolla matikkapäälläni oikein laskin...
Oli lippusia 36 kappaletta.
Joista sitten tämä minun oma 
onnetarkäteni nosti:


ONNEA!
LILA
Laittaisitko osoitteesi sähköpostiini tulemaan, 
niin saan heti alkuviikosta kipittää paketin postiin!


torstai 29. joulukuuta 2011

Kaksi hattua




Tilaustöitä harvoin täällä blogissa esittele.
Nämä pukinkonttiin menneet kaksi hattua, 52 cm:n ja 54 cm:n
nyt tekvät poikkeuksen.
Ihan ja pelkästään siitä syystä, että näitä samanmoisia hattuja väkertelen myös "ei tilauksesta"
Ja kun noita kiireessä, ennen luovutusta kuvailin,
enpä pahemmin taas ole näemmä valotuksia ottanut huomioon...
ELI,
Tytön hatun fuksia pöllöt näyttävät kuvissa
enemmän ja vähemmän laimeilta.

Tässä viime päivinä minä olen taas enemmän ja vähemmän toteuttanut tuota epäonneani.... ;O)
Jouluviikon liukkailla vedin jouluruoka ostoskassien kanssa
oikein kunnon lipat kyljelleni tuossa rapuilla.
No.
Tytär nauroi, että onneksi tätä harrastavat kaikki meidän perheessä,
etten ole ainut.
Edesmennyt isäni oli oikein uranuurtaja tässä asiassa.
Ja MINÄ tulen hyvänä kakkosena varmaankin.
Sillä toki joka talvi pitää muutamia kertoja lennellä pyrstölleen.
En tiedä, liekö sitten jotakin tekemistä sillä, 
ettei koskaan kellekään pahemmin mitään kuitenkaan ole sattunut,
että on nämä tälläiset nivelet.
On kuuleman sukuvika ( kun suksi ei luista??)
no, ei...
Vaan se, että fysiatri minullekin totesi,
että "sinulla on sirkustaiteilijan nivelet"
Perinnölliset.
Ja isän puoleltahan tuo tulee.

Niin..
yksi epäonni tuo kaatuminen oli vasta.
Tapaninpäivänä iskin lautasen reunasta irronneen lasitteen
kämmeneeni "pystyyn".

Ja eilen....
Se PAHIN!!!

Minä, joka kolme vuotta sitten päätin, 
EI KOSKAAN ENÄÄ!
Kaadettuani edelliseen läppäriin kupillisen kahvia.
Tein sen TAAS!!
Olin kahvikupin kanssa koneella.
Ja kumposin puoli kupillista tämän läppärin sisuksiin... :O(
Isältä opittu ensiapu.
Kone samantein ylösalaisin...
Akku pois...
Ravistelu...
Ja juoksujalkaa hiustenkuivaaja apuun...
Ei räjähtänyt akku, eikä muutakaan.
Tosin edellinenkin kone toimii yhä edelleen uintireissun jäljiltä...  ;O)

 Tänään olen hieman väsynyt, sillä kännykkään pukkasi viestiä jo ennen normaalia heräämisaikaa:

Tyttäreni "kummitustyttö"..
( siis hänen tuleva kummityttönsä)
oli näet syntynyt viime yönä
Ihana, suloinen, vaaleanpunainen pallero.... ;O)

Ja HUOM!
ARVONTA-AIKAA
on vielä muutama tunti.


tiistai 27. joulukuuta 2011

Arki......Armas......Ihanainen


Ensimmäinen joulun jälkeinen arkiaamu koitti märkänä, 
hyvin tuulisena ja pimeänä.
Meillä on sentään vielä joulukuusi pystyasennossa.
Tämä vuosi oli ensimmäinen vuosiin, 
kun kuusta ei tarvinnut köyttää kiinni kattoon.
Jaa, miksikö?
Tähän asti meillä kuusessa on ollut aina ns. "kissavaijeri".
Nuo vikkelät veitikat kun tykkäävät kuusesta yli kaiken.
Vaan, nyt kun kissat eivät enää ole kotona-kotona, 
ei tuota vaijeria tarvita


Tänä vuonna kuusi olikin kokonaan valkoinen.
Lukuunottamatta kultaisia tähtiä.


Olin ehkä hieman ampunut yli tekemieni koristeiden määrässä....
Sillä vaikka miten tungin niitä vieri viereen, samalla miettien, 
että kuusihan on vanhan sanonnan mukaan;
"koristeltu kuin joulukuusi",
oli pakko osasta luopua.
Totuus on, 
että se nytkin on monen mittapuun mukaan ihan liian täysi.
Itse olen aina koristellut kuusen runsaasti ja tykkään siitä niin. 




  
Vielä viimeisinä iltoina ennen aattoa väkästin näitä isoja tötteröitä joulupukin kuvilla.
Aiemmin jo teinkin pienempiä joissa leijailevat enkelit.
Aattoaamuna Kaapo tosin teki välittömästi yhdestä joulupukista silppua.... 
Ajatteli tietysti, että kuusi on jo muutenkin aivan liian täysi...... :O(


 Tunnetusti minä en ole punaisen ystävä.
Mutta jouluuni punainen väri kuuluu.
Tosin ei kuitenkana ikinä muualle kuin keittiöön.
Muut tilat ovat aina saaneet jouluilmeensä kullasta tai valkoisesta.





Tämän joulun ja uuden vuoden välisen ajan aion nyt ihan hyvällä omalla tunnolla vain ja ainoastaan laiskotella.
Ja varmaan uskallan sen verran sanoa ääneen
viime aikaisista tapahtumista,
miten minulle viime aikoina on tapahtunut hienoja asioita.
Elämä vihdoin oikeasti ja kunnolla hymyilee.
Olen onnellisempi kuin vuosiin.

Olen vahvempi ja luottavaisempi kuin aikoihin.
Tiedän, ettei nyt mikään voi mennä "poskelleen".

Muistathan sinäkin,
että pieni onni voi potkaista sinuakin... ;O)
ARVONTA aikaa on näet vielä muutama päivä,




perjantai 23. joulukuuta 2011

Rauhallista Joulunaikaa


Kuvittelin niin kirjoittavani tänne aattoon asti.
Laittavani pyydettyjen tähtien ohjetta.
Päivittäväni viimehetken tekeleitä.
Vaan...
En ehdi.
En millään.
Pakko siis toivottaa lukijoille jo nyt
Hyvät Joulut!
Olen pahoillani,
etten ehdi toivottelemaan niitä teidän omiin blogeihinne.
Siirryn takavasemmalle 
Siivoamaan...
Kinkkua paistamaan,,,
Kaikki on taas jäänyt viime hetkeen.

MUISTATHA silti, että vielä 29.12 asti
on AIKAA osallistua TÄHÄN ARVONTAAN!!





tiistai 20. joulukuuta 2011

Kuuseen koristeita tehtaillen


Muistathan, vielä on ARVONTA-AIKAA



Joulu ei vaan meille tule ilman hedelmäkakkua.
Tänä vuonna vaan taisi hedelmäpaloja joukkoon
lipsahtaa hieman liikaakin.
Ohje sama vanha, hyväksi taattu,







Viimepäivinä on myös tötteröaskarreltu lisää.
Näistä tuli kyllä yksi suosikkijuttujani.
Innostuin myös näistä enkelitarroista
muotoilemaan kuuseen lisää koristeita.
Taas yksinkertaista.
Tarra.
Valkoinen paperinen lasinalunen.
Ja nyt vaihteeksi reunoille hieman kimalletta.











sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Töttöröt ja viirinauhoja



Muistathan ARVONNAN:




Täällä on hyöritty viime ajat sormet liimassa ja musteessa.
Olen yrittänyt saada aikaiseksi yksinkertaisia töttöröitä.

Ensimmäiset mokasin, 
kun aloin vääntää mukamas hyvänä ideana niitä tapetista.
Enpä vaan huomannut, että tapetti sisälsikin jotakin lasikuitumössöä...
Kaits??...
Tai ainakin oletan niin.
Huomasin vasta sitten, että töttöröistä pilkisteli 
vaaleita omituisia karvahaituvia...
Ja uusiksi meni.

Näitä uusia väkästin sitten ihan tavallisesta askartelupaperista.
Tekstileimasimella leimailin ruskeaa mustetta.
Pitsit liimasin vähän reunan alapuolelle, 
sillä halusin reunaan tuon ruskean "krantun" leimasinvärillä.
Ja lopuksi tarra antamaan vielä ilmettä.

Viirinauhat on samasta askartelupaperista.
Tekstileimasimella ruskeaa mustetta.
Valkoisen puuvillalangan suttasin osittain samalla musteella
ja nauhojen päihin solmin puunapit.

Ajattelin,
että sekä töttöröt, että viirinauhat
olisivat sellaiset, jotka voisi vielä joulun jälkeenkin 
jättää esille.